Elli Meklin: Toivon päivityksiä

Tämän uutuuskirjansa teksteillä perheterapeutti, kouluttaja ja kirjailija Elli Meklin haluaa rohkaista ja voimaannuttaa tämän päivän ihmisiä, jotka kokevat huonommuutta, riittämättömyyttä ja uupumusta. Moni on itseään kohtaan vaativa, ja myös ulkopuolelta tulee paljon vaatimuksia. Pandemia ja sota ovat tuoneet turvattomuutta elämäämme. Kaiken tämän keskelle nämä runomuotoon puetut mietteet haluavat tuoda toivoa. 

Kirjansa alussa Meklin mainitsee erityisesti naisten kokeman riittämättömyyden ja uupumuksen, ja kirjan hempeä ulkoasu tuntuukin hiukan naisille suunnatulta. Mutta eiköhän aiheesta kiinnostuneille miehillekin löydy rohkaisua. Useimmissa teksteissä ei kuitenkaan puhuta sukupuolesta mitään. 

Elli Meklin rohkaisee lukijaa tulemaan omaksi itsekseen, piirtämään itse omat ääriviivansa, ettei tarvitse olla kopio eikä elää jonkun muun elämää. Hän kannustaa meitä aitouteen, haavoittuvuuteen, rakastamaan itseämme haavoittuneina ja kohtaamaan itsemme kokonaan. Ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, voi opetella suhtautumaan itseensä lempeämmin ja armollisemmin. Voi luopua kilpajuoksusta ja sen sijaan kasvaa pieneksi, tulla lasten kaltaiseksi. 

Eikä Meklin toki puhu vain itsensä rakastamisesta, vaan myös toisten huomioon ottamisesta, yhteyden harjoittelemisesta, toisen kuuntelemisesta, erilaisuuden hyväksymisestä. Voimme tehdä hyvää myös toisillemme. Entäpä jos olisimme avoimia toisillemme, emme piiloutuisi, vaan tulisimme esiin ja jakaisimme pelkomme ja kipumme? 

Myös toivoa nämä päivitykset jakavat aivan nimensä mukaisesti. Elli Meklin muistuttaa, että toivo viriää sinne, mistä sitä ei luule löytävänsä. Hän kirjoittaa:  

Toivo kääntää uuden sivun 

Se näkee kulkea siellä, 

missä on pilkkopimeää 

Kun tuttu tie johtaa umpikujaan, 

toivolla on oikeus piirtää 

uusi maisema 

ja uusi tie 

Vaikka et itse jaksaisi toivoa, 

toivo pysyy rinnallasi 

Toisessa vastaavassa runossa Meklin muistuttaa, että vaikka nisunjyvä putoaa maahan ja toivo uhkaa kadota mullan ja talven pimeydessä, lopulta talvi väistyy ja sydämen maaperästä kasvaa jotain uutta. 

Koska tämä on kristillinen kirja, siellä täällä pääsee kyllä esiin myös Jumala ja kristillinen sanoma. Itseäni kosketti eniten juuri moni sellainen teksti. Esimerkiksi: 

On olemassa haava, joka parantaa haavan 

Siitä kumpuaa armo, joka sanoo: 

Sinua ei hylätä 

Ja: 

"Olet arvokas, kallis ja rakas, älä pelkää", Isä sanoo 

Se on huopa, johon kääriytyä aivan kokonaan 

Se on valo, joka ei sammu 

lämpö, jota ei oteta pois 

Ja vielä: 

Sisäisillä silmilläni 

haluan tänään seurailla Rauhanruhtinasta 

Näen hänen levolliset askeleensa viljapellolla 

Näen hänen nukkuvan veneessä 

Katselen, kun hän paistaa kalaa nuotiolla 

- hetkeen syventyen 

vaikka koko maailma 

oli ja on kesken 

Liityn hänen seuraansa 

kun hän vaeltaa vuorille 

Isän läsnäoloon 

Siellä kaikki on valmista 

Tämän kirjan teemat ovat monille tärkeitä. Haavoittuneelle ihmiselle tuo itselleen armolliseksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaikka sitä kyllä toitotetaan nykyään niin paljon joka paikassa, että siihen jo väsyy. Mutta olenhan minäkin perinteisesti osannut ajaa itseni ahdinkoon liiallisella vaativuudella itseäni kohtaan, joten vaikka sosiaalisen median armollisuuspäivitykset tulevat jo korvistakin, ymmärrän kyllä niiden tarpeellisuuden. 

Toivottavasti ihmiset oppivat suhtautumaan lempeämmin itseensä elämän vaatimusten keskellä. Ja toivottavasti he ennen kaikkea löytävät pyhän ja armollisen Jumalan. 

Kaiken tämän näkyvän todellisuuden keskellä tärkeintä on sittenkin ikuisuus. Elli Meklin kirjoittaa: 

Timantit eivät ole ikuisia 

Ihmiset ovat 

"Myös iankaikkisuuden 

Hän on pannut heidän sydämeensä" 

Toivon päivityksiä olisi muuten hieno kirja lahjaksi myös sellaiselle, joka ei ole uskossa. Se puhuu ihmisille tämän ajan kielellä. 

Aikamedia 2023 

153 sivua 

Kansi: Aikamedia Oy 

Kuvat: Shutterstock