Kirjabloggaajasta kirjamyyjäksi

Jotkut lukijat ovat vierailleet blogissani Luther-divarin nettisivuilla olevan linkin kautta. Nyt yhteistyö kirjojen merkeissä jatkuu: kirjabloggaaja on aloittanut myös myyjänä Luther-divarin Vetelin liikkeessä. Ja saanen sen verran kertoa, että liike on siis taas auki, tällä tietoa ke-pe klo 11-17 ja la klo 10-14. Tervetuloa siis läheltä ja kaukaa kaikki kristillisten kirjojen ystävät! Tukekaa kristillistä kivijalkakauppaa!

Nykyäänhän on suuri houkutus tilailla tavaraa netistä. Mutta eikö ole omat hyvät puolensa aivan vanhan ajan kivijalkakaupassa, jossa saa itse penkoa ja selailla kirjoja ja tehdä löytöjä? Ja samalla voi halutessaan jutella myyjän ja toisten asiakkaitten kanssa. Sellaista mahdollisuutta eivät verkkokaupat tarjoa.

Luther-divarin Helsingin liikkeessä en itse ole käynyt, se kun on siellä vähän "syrjässä"! Mutta ainakin tuolla Vetelin liikkeessä on mahtavat määrät kirjoja, sekä uudempia, vanhempia että tosi vanhoja, ja aihevalikoima on laaja. On luterilaista oppia, Raamattuja, lastenkirjoja, avioliittokirjoja, kirjoja lähetystyöstä, romaaneja, runoja - ja no, kaikkea mitä kristillisestä kirjakaupasta nyt voi kuvitella löytävänsä! Alakerran divarin puolelta löytyy myös joitain vapaitten suuntien kirjoja, vaikka enimmäkseen kirjat ovat kyllä luterilaisia.

Tässä joitain kuvia sieltä, ihan satunnaisesti sieltä täältä otettuja. En niin hyvin vielä tunne valikoimaa, että osaisin sieltä valita "juuri oikeat" kuvauskohteet, mutta tässä jotain, mitä silmiin sattui osumaan:

Edullisestikin pystyy ostoksia tekemään. Itse ostin viime viikolla seitsemän kirjaa, jotka maksoivat yhteensä 28 euroa. Kylläkään en saisi ostaa seitsemää kirjaa joka viikko! Pitää yrittää vähän rajoittaa. Hyviä löytöjä siellä kyllä tekee, sille ei voi mitään. Mutta tulkaahan toki te muutkin tekemään niitä löytöjä ennen kuin olen ostanut kaikki kirjat sieltä!

Hyvän kristillisen kirjallisuuden lukeminen (Raamatun ohella) tuo siunausta uskovan elämään. Siksi ei kannata jättää lukemista, jos vain vähänkään on lukuihmisiä.

Lukemisiin ja tapaamisiin!

P. S. Yläkuva on otettu jo huhtikuussa, siksi näyteikkunasta heijastuu iso lumikasa...

Salli Pekkanen: Selkenevät tiet

Olipa ihanan virkistävää lukea tällainen vanhan hyvän ajan kristillinen romaani! Sen on kustantanut SLEY vuonna 1963. Sekä henkisesti että hengellisesti tämä kirja oli kuin raikasta vettä janoiselle.

Kirja kertoo kahdesta nuoresta, Mirjasta ja Marketasta. Mirja on äiditön tyttö; hänen äitinsä on kuollut jo hänen syntymänsä jälkeen, ja Mirja elää kahdestaan isänsä kanssa. 14-vuotiaana Mirja lähtee kirkonkylän kauppiaan kotiapulaiseksi. Siellä hän ystävystyy perheen nuoremman tytön Marketan kanssa, joka on Mirjan kanssa samanikäinen.

Pekkanen kuvaa kauniisti sekä heidän ystävyyttään että heidän tietään Jeesuksen täytetyn työn löytämiseen. Kirjan kansilehdellä jo paljastetaan, miten lopussa käy, joten voin kertoa sen täälläkin: Marketta lähtee lähetystyöhön ja Mirjasta tulee naapuritalon emäntä, kun hän ja naapurin uskova nuori mies rakastuvat toisiinsa. Nämä kuitenkin tapahtuvat vasta aivan kirjan lopussa - ja niin kuin minä luulin, että niistä kerrottaisiin pitempäänkin kirjassa!

Pääpaino tarinassa on sekä Mirjan että Marketan selkenevissä teissä, ja selkeneepä siinä muutaman muunkin henkilön tie (eli jumalasuhde). Omat kysymyksensä on kullakin esitettävänään ja taistelut käytävänä ennen kuin armo kirkastuu.

Kauneinta antia kirjassa on juuri sen valoisa evankeliumin, ansiottoman armon julistus, ja toisaalta myös Jumalan sanan ja käskyjen kunnioitus. Siinä on sellaista tervehenkistä kristillistä elämäntapaa ja kristillistä moraalia, joka on nykyään käynyt koko ajan harvinaisemmaksi. Synti sanotaan synniksi, ja esimerkiksi Mirja rukoilee, että hän voisi elää puhtaasti, niin että voisi aikanaan naimisiin mennessään kantaa puhtaat ruusut alttarille. Mirja ja Marketta tahtovat Raamatun sanan mukaan paeta nuoruuden himoja, samoin naapurin Antero, jonka kanssa tytöt kerran veisaavat virren sanoin: "Kun vietteleepi meitä maailma viekas tää, ja käymään harhateitä myös sydän yllyttää, suo voimas' voimaksemme Sä Henki taivahan, pyhitä nuoruutemme sanalla Jumalan."

Tätä puolta kirjasta kuvaa seuraava ote:

"Ja Mirjan mieleen tuli kevätrippikoulun eräältä tunnilta opetus Jumalan käskyistä:
  - Se on Jumalan lahja elämän varjeltumiseksi. Mistä tietäisimme, mikä on tappavaa myrkkyä, ellei myrkyn merkki olisi sitä osoittamassa. Mistä tietäisimme, millä tuhoamme elämämme, ellei Jumala olisi sanonut: Älä..., - oli pastori puhunut, ja Mirja muisti rukoilleensa tunnin loputtua: Pidä minulle Sinun käskysi kalliina.
  Niin hän nytkin pyysi ja lisäsi vielä: Ei niin, että niiden noudattamisella ansaitsisin jotakin, antaakseni Sinulle, vaan että varjeltuisi se, minkä Sinä olet antanut minulle."

Ihanaa evankeliumia myös kuullaan kirjan sivuilla:

"Vaikka näemme itsessämme vain syntiä ja jumalattomuutta niin kauan kuin synnin ruumista kannamme, ei Kristuksen vanhurskauden tähden ja uskossa Häneen syntiä meille lueta. Usko näkee tuon ihmeellisen asian: Olen yhtä aikaa syntinen ja pyhä."

Tämän romaanin sivuilta välittyy lukijallekin turvallinen usko armolliseen Jumalaan ja Jeesuksen lunastustyöhön. Samoin herää sydämessä halu rakastaa ja kunnioittaa Jumalan sanaa ja hänen käskyjään.

Minusta tämä oli erittäin kaunis ja herkkä romaani, joka kuvasi henkilöitään ja heidän tuntojaan lämmöllä. Nautin myös siitä menneen ajan tunnelmasta, jonka Pekkasen kynä niin taitavasti välitti 2000-luvunkin lukijalle. Melkeinpä toivoin, että voisin minäkin elää tuossa maailmassa. Mutta meillä 2000-lukulaisilla on sama Jeesus, sama pelastus ja sama Jumalan sana, jota saamme lukea ja pyrkiä noudattamaan.

SLEY 1963, 262 sivua

Anna-Mari Kaskinen: Kiireettömyyden lahja

Kuvitus Minna L. Immonen.

Jo nimi ja ulkoasu kertovat, että kysymyksessä on lahjakirja, ja lahjaksi sain tämän itsekin. Itselleni tällä kirjalla on paljon tunnearvoa, koska sain sen mieheltäni, minä joka aina stressaan siitä, etten saa tarpeeksi paljon aikaan, en jaksa niin kuin pitäisi enkä ole sellainen tehokas ja aikaansaava "kelpo vaimo", josta Sananlaskujen kirjassa puhutaan.

Silti, vaikka olen a) luonteeltani enemmän mietiskelijä kuin touhuaja ja b) terveydentilanikaan takia en jaksa niin paljon kuin pitäisi, mieheni antoi minulle tällaisen kirjan: Kiireettömyyden lahja! Kirjan, jonka runoissa kannustetaan jättämään suorittaminen ja lepäämään, olemaan hiljaa. Kaskinen kehottaa unohtamaan vaatimukset ja stressin.

Kirjaa kuvaa hyvin esimerkiksi seuraava runo:

Mistä levon löytää voisin?
Tänään riitä en.
Vihdoin itselleni soisin
hetken hiljaisen.

Liian monta vaatimusta
täytettävä on.
Silti sisälläni syyttää
sormi armoton.

Missä löydän mielenrauhan,
kiireen jättää saan?
Milloin olen valmis levon
vastaanottamaan?

Toisaalta tämä runo eroaa monista muista ehkä siinä, että siinä enemmän kysellään ja ollaan ahdistuneita oman riittämättömyydentunteen ja sisäisten vaatimusten kanssa. Mutta juuri siksi minun itseni on kaikkein helpoin eläytyä tähän runoon, koska itsekin kyselen näitä samoja kysymyksiä enkä osaa ottaa armoa tai lepoa vastaan (en Jumalalta enkä ihmisiltä).

Muissa Kaskisen runoissa on enemmän levollista luottamusta ja kehotusta lepoon. Esimerkiksi yhdessä runossa puhutaan syksystä, jolloin kesän helteisen uurastuksen jälkeen on lupa vetäytyä lepoon. Runo loppuu näin lohdullisesti:

Syksy kutsuu sinua:
ole toivon kantaja.
Lepää, kunnes voimaa saat.
Toisillekin aarteet jaat.
Kuorma, ennen leveä
on nyt höyhenkeveä.

Tämän kirjan runoissa kristillinen sanoma ei tule suoranaisesti esiin; se on ehkä tarkoitettukin lahjakirjaksi, jonka voi antaa kenelle tahansa. Seuraavassa runossa on kuitenkin pieni viittaus Jumalaan:

Luottamuksen tielle jään,
vaikken vielä tiedäkään
kenen kanssa, kenen luo,
mitä tulevaisuus tuo.

Kaikki täyttyy aikanaan.
Valmiiksi ei tullakaan.
Tyhjän käden ojennan
käsiin suuremman.

Itse olen niin pulassa sisäisten vaatimusteni kanssa, että vaikka kukaan ihminen ei vaatisi minulta mitään, kuvittelen kuitenkin, että kaikki vain vaativat ja odottavat. Siksi tämäntyyppisiä kirjoja saisi olla enemmänkin. Viime aikoina on ollut tavallistakin raskaampi olo vaatimusten puristuksessa, joten olin jo viime viikosta asti etsinyt tätä kirjaa. Meillä kun vain on kirjahyllyissämme satoja kirjoja ja nekin ovat osittain vaihtaneet paikkaa viime aikoina, en onnistunut löytämään tätä ennen kuin tänään.

Mieheni on muutaman kerran sanonutkin, että eihän kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia, ja on tuntunut arvostavan minua juuri tällaisena turhanpäiväisenä mietiskelijäluonteena. Kuulemma ei blogeihinikaan mitään syntyisi, jos en ottaisi aikaa ajattelemiseen ja lukemiseen. Ja tottahan se on. Mutta silti niitä vakuutteluja kai pitäisi kuulla harva se päivä, koska on niin riittämätön ja syyllinen olo, "kun olen vain tällainen".

Tästä nyt tuli hiukan omakohtainen tilitys kirjan henkilökohtaisen merkityksen takia. Mutta Anna-Mari Kaskiselle, jos hän joskus näkee tämän postauksen, haluan sanoa kiitokset tästä kirjasta ja sen levollisesta, armollisesta ja hoitavasta sanomasta!! Näissä runoissa on jotain samaa kuin Jeesuksen sanoissa: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Voin suositella näitä runoja kiireisille, stressaantuneille, erilaisten vaatimusten väsyttämille ja lepoa kaipaaville.

Niin, ja melkein unohdin sanoa! Minna L. Immosen kuvitus kirjassa on kaunista ja herkkää ja sopii hyvin yhteen näiden tekstien kanssa.

Kirjapaja 2014, 47 sivua