Ensimmäisessä osassa on kaikkein eniten erityisen lyhyitä katkelmia, ja kun ne vielä käsittelevät hyvin monia eri aiheita, ne jäävät mielestäni jotenkin irrallisiksi. Siellä on Pietari ja avainten valta, Pietari ja veronkanto, Sakkeus, Martta ja Maria ja niin edelleen. Lopulta tullaan myös palmusunnuntaihin ja temppelin puhdistamiseen.
Saattoihan minulla olla myös käynnistysvaikeuksia lukemisen kanssa siellä alussa; ehkä siksikään niistä teksteistä ei jäänyt paljoa mieleeni?
Kaikki muut osat koin sitten erittäin antoisiksi. Esimerkiksi ehtoollinen, tuo lempiaiheeni! Siitä, kuten monesta muustakin aiheesta, Luther kirjoittaa niin ihanasti. Ehtoollisesta esimerkiksi näin:
"Kun kiusaaja tekee sydämesi heikoksi, pelokkaaksi, murtuneeksi, niin ettet tiedä, minkälainen suhteesi Jumalaan on, ja kun kiusaaja näyttää sinulle syntisyytesi ja masentaa sinut, niin juuri sellaisessa särkyneessä sydämessä Jumala tahtoo asua. Kuka tarvitsee suojelijaa, ellei se, joka päivittäin kärsii syntisyydestään ja pyrkii siitä eroon? Muussa tapauksessa hänen paikkansa ei ole tässä pöydässä, koska tämä ateria on nälkäisiä ja kaipaavia sydämiä varten."
Ja vielä:
"Niin ollen tämä leipä on lohtua murheellisille, lääkettä sairaille, elämää kuoleville, ravintoa nälkäisille ja runsas aarre köyhille ja tarvitseville."
Voisiko kauniimmin kirjoittaa armopöydästä, jonka Jeesus on meille valmistanut?
Rohkaisevasti Luther kirjoittaa esimerkiksi Joosef Arimatialaisesta, joka oli aikaisemmin ollut hyvin arka Jeesuksen seuraaja, mutta joka Jeesuksen kuoltua rohkaistui pyytämään tämän ruumista. Tämä oli todella rohkea teko, josta Luther toteaa: "Näin suuri rohkeus syntyi Kristuksen kuolemasta."
Pysäyttävästi hän samassa luvussa myös kannustaa meitä mietiskelemään Kristuksen kärsimystietä:
"Mene itseesi äläkä ollenkaan epäile, että juuri sinä olet surmannut Kristuksen. Sinun syntisi ovat totisesti hänet surmanneet. Ja kun näet naulanjäljet hänen käsissään, ole varma siitä, että sinä olet ne iskenyt, ja kun orjantappurapiikit tunkeutuvat hänen otsaansa, tiedä, että ne ovat sinun pahoja ajatuksiasi. Muista, että siinä missä yksi piikki lävisti Kristuksen, sinä olet ansainnut niitä satatuhatta.
Kristuksen kärsimyksen pohtimisen koko merkitys on siinä, että ihminen tulee tuntemaan itsensä, kauhistuu ja murtuu. Jos tunnet olevasi niin turtunut, että et kauhistu ja vapise, silloin sinulla on syytä pelätä. Rukoile Jumalaa pehmittämään sydämesi ja tee Kristuksen kärsimysten mietiskelysi hedelmälliseksi, sillä me emme itse pysty niitä oikein pohtimaan, ellei Jumala anna ajatuksia mieleemme..."
Luonnollisesti kirja kertoo myös ylösnousemuksen ihmeestä ja ilosanomasta. Nyt kun kiirastorstai ja pitkäperjantai ovat kuitenkin vielä edessä, minua puhutteli erityisesti tuo äsken lainaamani ote. Ja painottuuhan meidän luterilaisten pääsiäisenvietossa ehkä pitkäperjantai voimakkaammin kuin ortodokseilla, joiden ylösnousemusjuhlinta on vahvaa ja värikästä.
Ylösnousemuksen jälkeen Luther kirjoittaa lämpimästi esimerkiksi siitä, miten Jeesus rohkaisee kahta masentunutta ja heikkoa oppilastaan Emmauksen tiellä.
Naisena minua ilahduttaa se, miten kauniisti Luther kirjoittaa tässä Maria Magdalenasta:
"Kannattaa miettiä sitä, että Herra ilmestyi ensiksi Maria Magdalenalle, ja sitäkin sietää ihmetellä, että hän ilmestyi ensimmäiseksi naiselle. Tämä enkelin suurenmoinen julistus osoitettiin heikommalle astialle. On hyvin lohdullista, että naiset ovat sitä tyyppiä, joka kuulee evankeliumin sanoman. Näissä naisissa on sanan antamaa suurta ja voittoisaa lujuutta, joka pystyy vastustamaan kaikkia saatanan hyökkäyksiä. Ne jotka ottavat evankeliumin vastaan, ovat magdalenoja, s.o. heikkoja astioita. Heidän kuulemansa sana tunkeutuu kuoleman ja synnin läpi."
Luvussa Kaitse minun lampaitani tulee Lutherin värikäs kielenkäyttökin esiin seuraavassa virkkeessä, joka ainakin nykyihmisen korvaan voi kuulostaa koomiselta: "Emmehän voi olettaa, että vain Pietari olisi ollut lammasten paimen, mutta Paavalin ja muiden apostolien olisi pitänyt paimentaa hiiriä ja täitä." Tämä pienenä kevennyksenä tähän loppuun.
Tämä on hieno kirja, joka sopii loistavasti hiljaisen viikon ja pääsiäisen ajan hiljaisiin hetkiin. Jos en enää ennen pääsiäistä kirjoittelisi täällä mitään, toivotan kaikille siunattua hiljaista viikkoa ja tulevaa ylösnousemusjuhlaa!
SLEY-Kirjat 1985, 146 sivua
Alkuteos: The Martin Luther Easter Book
Suomentanut Helinä Kuusiola
Kuvitus (myös kannessa): Lutherin aikalaisen, Virgil Solisin puupiirroksia
Päällys: Jouko Jäntti
