Lähetystyöntekijän jouluun ei välttämättä kuulu lumi ja pakkanen; sen sijaan joulutähdet kukkivat juuri joulun aikaan isoina puina esimerkiksi Nepalissa. Kaikkia suomalaisia jouluherkkuja ei pysty valmistamaan, joten täytyy soveltaa. Esimerkiksi siirappia joululeivontaa varten voi tehdä veteen sulatetusta tummasta sokerista.
Siperian lähetti kertoo piparkakkutalotehtailustaan yhdessä paikallisten ystävien kanssa. Israelin lähetti voi mennä jouluna Beetlehemiin. Mutta ei pyhässä maassakaan ole välttämättä aina hartaat tunnelmat. Jouluyön kirkosta palatessa joulumyrskyn riepottelemalla kadulla voi tulla aika raivoisaan mielentilaan, kun taksikuskit eivät suostu ottamaan seuruetta märän koiran kanssa kyytiin. Ukrainassa lähettiperheen lapset eivät jaksaneet innostua, kun joutuivat syömään jouluruuaksi pizzaa, jota sai aina muutenkin, ja kun vielä isovanhempien lähettämä joulupaketti katosi taas postissa...
Monissa maissa joulu ei ole perhejuhla, kuten Suomessa, vaan ennen kaikkea seurakunnan yhteinen juhla, mikä on tarkemmin ajateltuna aivan loogista. Onhan se kristillinen juhla. Silloin vain lähetitkään eivät aina ehdi viettää perhejoulua, kun seurakunnassa on kiirettä.
Joulu tarjoaa lähetyskentälläkin myös mahdollisuuden tavoittaa aivan erityisesti niitä, joita on muuten vaikea saada tulemaan kirkkoon. Esimerkiksi muslimimaissa on aivan tavallista, että muslimit kutsuvat kristittyjä omiin juhliinsa. Silloin on luontevaa pyytää heitäkin mukaan kristillisiin juhliin.
Näissä lähettien joulukertomuksissa on monia puhuttelevia ihmiskohtaloita ja kohtaamisia. Minun mieltäni naisena lämmitti erityisesti Israelissa prostituoitujen hyväksi tehtävä työ, josta Leena Honkakari kertoo kirjoituksessaan Jouluna Punaisella Matolla.
Jos kiinnostaa lukea näitä monia hyvin erilaisia joulutunnelmia, kannattaa hankkia tämä vihkonen joulun ajan lukemiseksi. Itse lainaan tähän vain pienen tuokiokuvan matkasta joulukirkkoon bangladeshilaisittain:
"Pääkaupunki Dhakan joulussa erityistä on kirkkomatka. Kirkkoon matkataan mopotaksilla... Pääkadulla liikenne kuhisee kadun täydeltä: auton torvet soivat, riksan kellot kilkattavat ja meteli on korviahuumaava. Tuhansittain ihmisiä, ruuhkaa ja roskia. Yhdellä kaistalla kulkee viisikin mopotaksia rinnakkain, pakokaasut sakeina tuprahdellen... Kerjäläiset pujottelevat käsi ojossa autojen välissä..." (ote Aili Maria Mannisen kirjoituksesta)
Lähettien kertomusten lisäksi vihkosessa on monta Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipään puhuttelevaa hartauskirjoitusta erilaisista jouluun liittyvistä aiheista. Esimerkiksi eräässä niistä hän kertoo viettäneensä joulun pitkästä aikaa Etu-Aasiassa, jossa eräs muslimiystävä halusi tuoda perheensä ja kymmenen työtoveriaan joulupäivän jumalanpalvelukseen. Mäkipää kirjoittaa:
"Olo on kuin enkelillä, joka valmistautui yöllä kertomaan ilosanoman paimenille. He kuulisivat ensimmäistä kertaa! Ehkä myös viimeistä. Ehkä tämä olisi ainoa kerta, kun nämä ihmiset voisivat kuulla Jumalan pelastussuunnitelmasta. Mitä pitäisi tapahtua, että he palaisivat koteihinsa, kuten paimenet, 'kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ovat kuulleet ja nähneet'?"
Mäkipään kirjoituksista itseäni jäi puhuttelemaan monen muun ohella teksti otsikolla Muukalaisten kotielämä, jossa hän haastaa meitä koteihimme ja yksityisyyteemme helposti eristäytyviä suomalaisia oppimaan kristillistä vastakulttuuria, osoittamaan vieraanvaraisuutta muukalaisille.
Lopussa on vielä kolme joululaulua nuotteineen. Laulujen sanat ovat Raija Hämysen käsialaa. Yhden niistä on sovittanut ja yhden säveltänyt Matti Mertanen.
Lämmin suositus tälle vihkoselle, jos kaipaat jouluaiheista luettavaa!
Lähetysyhdistys Kylväjä 2018, 55 sivua
Toimittanut Outi Rajala
