Riitta Lemmetyinen: Kyynel ja kiitos

Pieniä tarinoita suurista asioista 

Jälleen kerran Riitta Lemmetyinen tuo kertomiensa tarinoiden kautta Raamatun sanoman meidän arkemme keskelle. Ne tekevät sanan eläväksi tässä ja nyt, kuten Jeesuksen vertaukset tekivät aikoinaan. Tarinat ovat puhuttelevia, ja huumorikin siellä joskus kukoistaa. 

Kyynel ja kiitos on isokokoinen kirja, jonka joka aukeamalla hartauskirjoitusta täydentää upea valokuva. Niistä useimmat ovat Aarne Laasosen ottamia, ja neljä kuvaa on myös Marianne Janssonilta. 

Lemmetyinen kirjoittaa puhuttelevasti monista eri aiheista. Kirja on saanut nimensä luvusta Älä unohda saamaasi hyvää. Tuo luku päättyy näin: 

Arki sumentaa asioita. Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala huolehti autiomaassa kansansa päivittäisestä leivästä antamalla joka aamu sataa taivaasta mannaa. Aina ruoka tuli ajallaan eikä kukaan ollut nälissään. Tämä on ihmeellistä, kiitos, rakas Jumala! Kunnes kiitos jäi kyynelten alle ja sumensi näkymät. Kansa alkoi valittaa: "Täällä ei ole muuta kuin tuota iänikuista mannaa." 

  Kiitollinen mieli on todellinen voiman lähde. Se on rokote, joka estää saamasta masennustartuntaa. Se on vastamyrkky arvostelevaa mieltä ja napinaa vastaan. 

Koskettavana jäi mieleeni esimerkiksi luku Linnunpojat tulipalossa. Amerikassa metsänvartija löysi maastopalon jälkeen maasta kuolleen linnun. Sen alta löytyi kolme linnunpoikaa - elossa! Emo olisi voinut lentää pakoon ja pelastaa henkensä, mutta se mieluummin antoi henkensä, että poikaset saisivat elää. Se peitti ne siipiensä suojaan - ja niin Jumalakin levittää siipensä meidän yllemme meitä suojaamaan. 

Niin Riitta Lemmetyinen kuin Martti Lutherkin joutuivat luostarivuosinaan elämään raskaiden taakkojen alla pyrkiessään täydellisyyteen - jonne eivät tietenkään koskaan päässeet. Myöhemmin Luther kirjoitti synnin hädässä ripustautuvansa Herransa jalkoihin niin kuin syntinen nainen. Silloin Jeesus on tuomiopäivänä sanova Isälleen: "Tämä rääpäle pitää päästää taivaaseen. Hän on kyllä rikkonut kaikki sinun käskysi eikä hänestä ollut mihinkään, mutta Isä, hän riippuu minussa kiinni. Minä kuolin hänen puolestaan, päästä hänet livahtamaan sisälle valtakuntaasi." Siinä oli Lutherin toivo. 

Siinä on meidänkin toivomme. Riitta Lemmetyinen kirjoittaa: 

Jumala ei odota meiltä näyttöjä muutoksesta. Sitä hän odottaa, että ripustaudumme Jeesuksen jalkoihin emmekä päästä niistä irti, vaikka kuinka kehnosti menee. Silloin Jeesus on tuomionpäivänä sanova Isälleen: "Tämä rääpäle pitää päästää taivaaseen." 

Tämä kaikki ja paljon muuta tässä hienossa teoksessa. Tällaista kirjaa voi väsynyt ja kiireinenkin lukea, koska yksi luku on vain yhden sivun mittainen (ja joskus sekin sivu on vajaa). Niinpä tästä voi lukea vaikka aamu- tai iltahartaudeksi sen yhden luvun kerrallaan. 

Perussanoma 2019 

60 sivua 

Kuvat: Aarne Laasonen, Marianne Jansson 

Päällys ja taitto: Taneli Törölä 

Sinikka ja Mikko Aalto: Armo kadoksissa?

Armo kadoksissa? on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1989, mutta yhä tänäkin päivänä se tuo Raamatun sanoman armosta selkeästi nykyihmisen ymmärrettäväksi. Tietysti ns. "kaanaankieltä" on vaikea näissä asioissa täysin välttää, mutta ehkä tästä kirjasta asiat avautuvat hiukan paremmin sillekin, joka ei tuota "kieltä" puhu eikä ymmärrä. 

Aallot puhuvat paljon esimerkiksi omavanhurskaudesta, mutta senkin sanan he selittävät lukijalle, ja eiköhän se ajan mittaan ala avautua asiayhteydestäkin, koska aihetta käydään kirjassa läpi perusteellisesti. Meillä ihmisillähän on sisäsyntyinen tarve yrittää kelvata Jumalalle omilla suorituksillamme, joita luulemme ansioiksemme hänen edessään. Kuitenkin Jumalan armo on täysin ansiotonta; meillä ei ole mitään keinoa ansaita häneltä armoa tai mitään muutakaan. Vain täydellisyys riittäisi, mutta siihen ei kukaan meistä syntisistä ihmisistä yllä. Siksipä Jeesus on ollut täydellinen meidän puolestamme ja myös kärsinyt ristillä syntiemme rangaistuksen, ettei meidän tarvitse sitä itse kärsiä. 

Omina kuviteltuina ansioinamme voimme tuoda Jumalan eteen mitä erilaisimpia asioita: Raamatun lukua, rukousta, tunteita, kokemuksia, mystiikkaa, ratkaisun tekemistä, katumusta, nöyryyttä... Voimme tarjota Jumalalle hyviä tekojamme, rakkauttamme, palavuuttamme... Ja ne, jotka tajuavat, ettei heillä tuota kaikkea ole, puolestaan masentuvat luullessaan, etteivät siis voi kelvata Jumalalle. 

Kuitenkaan esimerkiksi meidän Raamatun lukemistamme ei tarvitse Jumala, vaan me itse. Sen ei ole tarkoitus olla joku suoritus, vaan Raamattu on tarkoitettu meille ravinnoksi ja rohkaisuksi. Mikko Aalto kertoo, että kun hänelle Raamatun lukemisesta tuli omavanhurskasta suorittamista, hän jätti sen joksikin ajaksi kokonaan voidakseen uskoa armoon ilman omia ansioita. 

Samoin kun me ahdistumme huomatessamme penseytemme ja ensirakkauden puutteemme suhteessa Jumalaan, ratkaisu ei ole alkaa puristaa itsestään parempaa kristillisyyttä ja jotain tunnetta, jonka perusteella voisi sitten uskoa Jumalan armoon ja rakkauteen. Vaan: 

Parempi tie olisi se, että mentäisiin Herran eteen penseinä, kovina, kylminä, rakkaudettomina ilman toivoakaan mistään hyvästä tunteesta, jonka perusteella voisi turvata Kristukseen. Kuinka ihmeellistä onkaan huomata se, että Kristus on tällaisten penseiden Vapahtaja. Kylmä, kova ja rakkaudeton saa jäädä Kristuksen syliin ja siinä syntisenä olla aivan yhtä pyhä ja rakas kuin kaikkein palavin. Siinä on todellista armoa. 

Ja: 

Lihani puolesta minulla ei ole mitään Jumalalle kelpaavaa, ei ensimmäistä eikä viimeistä rakkautta. Sen sijaan minulla on verinen Vapahtaja, Jumalan Karitsa, syntisten ystävä. Minulla ei ole ensimmäistä rakkautta häneen, mutta hänellä on minuun. Siinä on turvani. 

Kun ihminen tajuaa oman täydellisen turmeltuneisuutensa, hänen ei tarvitse yrittää omilla ponnistuksillaan kelvata Jumalalle. Eikä hänen tarvitse myöskään tuomita muita, koska hän näkee, ettei pahuus ole jossain ulkopuolella, vaan se on minussa itsessäni. Kaikki me olemme yhtä syntisiä ja yhtä paljon armoa tarvitsevia. Myös tuosta tuomitsemisesta Aallot kirjoittavat; liittyyhän sekin omavanhurskauteen. 

Kirja kertoo siitäkin, miten Jeesuksessa on armo ja totuus. Kuitenkaan hän ei ensi töikseen hyökännyt totuuden kanssa ihmisten kimppuun, vaan kohtasi heidät ensin armollisesti, rakastavasti ja hyväksyvästi. Tuollaisen ihanan armohoidon jälkeen ihmiset sitten kestivät kohdata myös totuuden itsestään ja syntisyydestään. 

Muun muassa tällaisia asioita jäi kirjasta mieleeni. En toki aivan joka yksityiskohdasta ajatellut samalla tavalla. Aallot ovat esimerkiksi ainakin kirjan kirjoittamisen aikaan ajatelleet, että myös sapatin tai pyhäpäivän pitäminen on lakia ja suoritusta, joka ei kuulu enää Uuden testamentin kristillisyyteen, vietettiinpä sitä sitten lauantaina tai sunnuntaina. 

Joka tapauksessa jos armo on kadoksissa, tämänkin kirjan avulla sitä voi etsiä ja myös löytää. 

Karas-Sana 2003, 2. painos 

1. painos 1989 

153 sivua 

Runot: Auri Hakomaa 

Kansi: Osmo "Omppu" Omenamäki 

Minä pidän sinusta huolen - Ikuisia ajatuksia rakastavan Jumalan huolenpidosta

Toimittanut Sirpa Laurila 

Valokuvat Pia Haataja 

Tämän lukuvinkin sain joku aika sitten Metsäntytön blogista. Kirja kuulosti houkuttelevalta ja olikin oikein ihanaa luettavaa. Sirpa Laurila on koonnut teokseensa eri kirjoittajien ajatuksia Jumalan rakkaudesta, armosta, hyvyydestä ja huolenpidosta meitä kohtaan. Pia Haatajan upeat luontokuvat tekevät kirjasta visuaalisestikin kauniin lukuelämyksen. 

Mukana on sitaatteja kirkkoisiltä, uskonpuhdistuksen ajalta ja viime vuosisatojen tunnetuilta pohjoismaisilta teologeilta. Näillä sivuilla meille puhuvat esimerkiksi Augustinus, Tertullianus, Kleemens Roomalainen, Martti Luther, Tuomas Kempiläinen, Christian Scriver, Stefan Prätorius, Fredrik Gabriel Hedberg, C. O. Rosenius, Ole Hallesby, Bo Giertz ja Fredrik Wislöff. 

Jos tarvitset uskon vahvistusta liittyen syntien anteeksiantamukseen, Jumalan sanan lohdutukseen, rukousten kuulemiseen, Jumalan huolenpitoon, johdatukseen, siihen että hän kantaa meitä vaikeina aikoina, uudistaa, kasvattaa ja kääntää kärsimyksenkin siunaukseksi sekä antaa tulevaisuuden ja toivon - kaikesta tästä tämä kirja kertoo. Se olisikin hyvä olla omassa hyllyssä, että näihin toinen toistaan ihanampiin rohkaisun ja lohdutuksen sanoihin voisi palata aina uudestaan. Kun itse luin kirjaston kirjan, siitä joutuu valitettavasti jossain vaiheessa luopumaan. 

On vaikeaa valita, mitä näistä monista erilaisista teksteistä jakaisi täällä blogissa. Mutta otetaan vaikka Fredrik Wislöffin ajatuksia tulevaisuudesta ja toivosta. Vaikka monesti meitä kasvatetaan kärsimysten kautta, Jumalalla on aina hyvä tahto ja rakkauden ajatukset meitä kohtaan: 

Kun sinä ajattelet: nyt nousee myrsky ja hirveä rajuilma, nyt alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta ja lopulta kaikki päättyy perikatoon, on hänellä rauhanajatukset. Kun sinä varmasti odotat onnettomuutta, on hän valmis virittämään mieleesi toivoa. Kun sinä luulet, että kaikki on lopussa, antaa hän sinulle ihanan tulevaisuuden. 

  Jumala ei tahdo sinulle mitään pahaa. Kaikki hänen ajatuksensa sinusta ovat rakkauden ajatuksia; sen tähden sisältyy niihin rauha, tulevaisuus ja toivo. 

  Ja Jumalan ajatukset muuttuvat aina todellisuudeksi. 

SLEY-Media 2021 

80 sivua 

Kannen kuva: Pia Haataja 

Taitto ja ulkoasu: Sirpa Laurila 

Maija-Liisa Heiskanen: Minä olen sinun Parantajasi

Rohkaisun sanoja eilisen taakkojen painamalle 

Moni kantaa mukanaan menneisyyden painolasteja. Jo lapsena ja nuorena ihminen on voinut särkyä, mutta yhtä hyvin aikuisena. Eilisen taakkojen painamille Maija-Liisa Heiskanen on suunnannut tämän kolmannen pikkukirjan sarjassa, jonka edelliset osat käsittelivät tätä päivää ja huomista. 

Tässäkin kirjassa on Jumalan rakastavaa puhetta lapselleen hyvin moniin erilaisiin tilanteisiin. Kaikki eivät sovi kaikille, mutta jokainen voi ehkä löytää sieltä jotain myös itselleen. Kirja puhuu pelkääville, painajaisia näkeville, toisten kovin sanojen haavoittamille, aroille, kuorensa sisällä piileskeleville, itseään vähätteleville, menneistä teoistaan syyllisyyttä kantaville, tekojaan puolusteleville, menneisyyden tuskaa pakeneville, niille jotka eivät halua päästää menneestä irti - ja monille muille. 

Myöhemmin kirjassa puhutaan siitäkin, miten Jumala on voinut jo lapsuudesta asti valmistaa sinua käyttöönsä kovien kokemustesi kautta ja tahtoo nyt viedä sinut lohduttamaan muita kärsiviä. Työkutsuun liittyen on paljon rohkaisua: Nyt on aika katsoa elämää eteenpäin. Haluan näyttää sinulle tulevia työnäkyjä... 

Tässä muutama näyte kirjan teksteistä: 

Takerrut menneisyyteen, koska se on tuttua ja turvallista. Elämäsi tuntuu kuitenkin vaivalloiselta. Jätä, rakas lapseni, vanha, sillä uudet mahdollisuudet odottavat sinua. Älä pelkää. 

Menneet kauhun hetket nousevat ajatuksiisi uudestaan ja uudestaan. Olet toivoton ja pelkäät, että koko elämäsi on sen takia menetetty. Kerro tuskasi minulle. Minä olen sinun elämäsi kauhujen yläpuolella. 

Lapseni, suostu vihdoinkin siihen, että et saa tehtyä tekemättömäksi. Anteeksiantamukseni vapauttaa sinut. Jos pengot menneitä syntejäsi, saat vain lian roiskumaan, ja kaikki näyttää entistä synkemmältä. 

Tiedän kyllä, miten vähäiset sinun voimasi ovat. En ole unohtanut, että tarvitset lepoa. Anna itsellesi lupa levätä raskaitten ahdistustesi jälkeen. Vaara on ohi, lapseni. Minä olen suojelijasi tänään. 

Muun muassa tällaisia ja paljon muita hoitavia ajatuksia tässä pienessä suuressa kirjassa. 

Karas-Sana 1997 

80 sivua 

Kannen suunnittelu: Ritva Kaijasilta 

Kannen kuva: Seppo J. J. Sirkka 

Maija-Liisa Heiskanen: Minä kuljen sinun edelläsi

Rohkaisun sanoja huomista miettivälle 

En malttanut olla lukematta heti perään seuraavaa Maija-Liisa Heiskasen (Kallion) rohkaisukirjaa. Edellisessä puhuttiin tästä päivästä, nyt siirryttiin huomiseen. 

Huomisen huolethan vievät tunnetusti meiltä tämän päivän voiman. Toisaalta myös tulevan ilon odottaminen ja haaveissa eläminen voi saada aikaan sen, että tämä päivä jää elämättä. Tässä kirjassa on rohkaisua sekä vaikeiden että iloisten tulevien päivien odottamiseen. Niin myös tulevaisuuden suunnitelmien tekemiseen - niissäkin saamme luottaa Jumalan apuun ja johdatukseen. 

Pitemmittä puheitta jaan tästäkin kirjasta näytteeksi muutamia ajatuksia. Mitä taivaallinen Isä haluaa sanoa meille huomisesta ja luottavaisesta jättäytymisestä hänen käsiinsä? 

Kulje usein minun rakkauteni ruusutarhassa. Silloin huomisesikin alkaa näyttää valoisammalta. 

Monet sinua pelottavat asiat ovat huomisen tullessa jo kadonneet ja pelkosi osoittautuneet aiheettomiksi. 

Mitä enemmän luotat minuun sitä enemmän uskallat jo tänään iloita huomiseen kätketyistä yllätyksistä. 

Ole turvallisella mielellä, sillä tuleva maailmantilanne on minun hallinnassani. 

Kerro minulle, mitä odotat huomiselta. 

Kun sinä et jaksa enää uskoa, jää minun armolleni sinussa yhä enemmän tilaa. 

Tänään ymmärrät monia asioita paremmin kuin eilen. Huomenna ymmärrät monia asioita paremmin kuin tänään. 

Et arvaa kuinka paljon menetät ajatellessasi vain elämäsi huomista. 

Siis rohkeasti huomiseen käsi Isän kädessä! Matkalla sinne tuleviin päiviin tästä kirjasta voi saada hyvää matkaevästä, rohkaisua ja uusia näkökulmia omaan elämäänsä. 

Karas-Sana 1996 

80 sivua 

Kannen suunnittelu: Ritva Kaijasilta 

Kuva: Sven Oredtson / Suomen Kuvapalvelu 

Maija-Liisa Heiskanen: Minä autan sinua

Rohkaisun sanoja päivän matkalle 

Minulla on nyt luettavana kolme Maija-Liisa Heiskasen pientä kirjaa, joista yhdessä on rohkaisua tähän päivään, toisessa huomista miettivälle ja kolmannessa eilisen taakkojen painamalle. 

Tässä ensimmäisessä kirjasessa Heiskanen toteaa, että usein meidän tulee elettyä joko menneessä tai tulevassa niin, ettemme huomaakaan nykyhetkeä. Jeesus haluaisi kuitenkin puhua meille juuri tähän päivään. Ja niitä tämän päivän ajatuksia Maija-Liisa Heiskanen on sitten koonnut näiden kansien väliin. Hän on itse saanut niistä rohkaisua ja kertoo rukoilevansa, että kirjan välityksellä Jeesus saisi rohkaista meitä lukijoitakin jaksamaan tämän päivän. 

Kirjassa on aivan lyhyitä rohkaisun sanoja. Otan sieltä tähän joitakin esimerkkejä - saakoot ne puhua puolestaan ja innostaa muitakin tutustumaan Heiskasen teksteihin. Muun muassa näin voisi Jeesus sanoa meille tänään:  

Muista, että kuulen tänään hiljaisimmankin huokauksesi. 

Minä kannan sinua tämän päivän yli huomiseen. 

Minun ovat hopeat ja kullat tänäänkin. 

Tiedän miten sinuun sattuu. Tule lähelleni, minä olen sinun Parantajasi.  

Ajattelepa sitä, kuinka paljon sinulla on aihetta kiittää. Huomaat, että huoltesi taakka kevenee. 

Tänään suurin ihme on totta sinun kohdallasi. Minä rakastan sinua. 

Älä turhaan kätke kyyneleitäsi, sillä niiden avulla hoidan sinua. Ne raivaavat tilaa uudelle elämässäsi. 

Eikä kirjassa ole pelkästään lohdutusta vaikeisiin hetkiin. Lukijaa rohkaistaan myös toimimaan uskollisesti Jumalan antamissa tehtävissä, käyttämään lahjojaan, palvelemaan toisia, siunaamaan vihamielisesti suhtautuvaa lähimmäistä ja jakamaan rohkeasti omastaan, vaikka vähästäänkin. 

Tällaiset rohkaisukirjat ovat hieno idea. Odotankin innolla myös niiden huomisesta ja eilisestä puhuvien ajatusten lukemista. 

Karas-Sana 1995 

80 sivua 

Kannen suunnittelu: Ritva Kaijasilta 

Kuva: Seppo J. J. Sirkka 

P. S. Kirjaston nettisivuilta opin, että Maija-Liisa Heiskasen nykyinen nimi on Maija-Liisa Kallio. Koska nämä kirjat on kuitenkin kirjoitettu nimellä Heiskanen, tuntuu helpommalta käyttää hänestä vanhaa nimeä täällä blogissa.