Sinikka ja Mikko Aalto: Armo kadoksissa?

Armo kadoksissa? on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1989, mutta yhä tänäkin päivänä se tuo Raamatun sanoman armosta selkeästi nykyihmisen ymmärrettäväksi. Tietysti ns. "kaanaankieltä" on vaikea näissä asioissa täysin välttää, mutta ehkä tästä kirjasta asiat avautuvat hiukan paremmin sillekin, joka ei tuota "kieltä" puhu eikä ymmärrä. 

Aallot puhuvat paljon esimerkiksi omavanhurskaudesta, mutta senkin sanan he selittävät lukijalle, ja eiköhän se ajan mittaan ala avautua asiayhteydestäkin, koska aihetta käydään kirjassa läpi perusteellisesti. Meillä ihmisillähän on sisäsyntyinen tarve yrittää kelvata Jumalalle omilla suorituksillamme, joita luulemme ansioiksemme hänen edessään. Kuitenkin Jumalan armo on täysin ansiotonta; meillä ei ole mitään keinoa ansaita häneltä armoa tai mitään muutakaan. Vain täydellisyys riittäisi, mutta siihen ei kukaan meistä syntisistä ihmisistä yllä. Siksipä Jeesus on ollut täydellinen meidän puolestamme ja myös kärsinyt ristillä syntiemme rangaistuksen, ettei meidän tarvitse sitä itse kärsiä. 

Omina kuviteltuina ansioinamme voimme tuoda Jumalan eteen mitä erilaisimpia asioita: Raamatun lukua, rukousta, tunteita, kokemuksia, mystiikkaa, ratkaisun tekemistä, katumusta, nöyryyttä... Voimme tarjota Jumalalle hyviä tekojamme, rakkauttamme, palavuuttamme... Ja ne, jotka tajuavat, ettei heillä tuota kaikkea ole, puolestaan masentuvat luullessaan, etteivät siis voi kelvata Jumalalle. 

Kuitenkaan esimerkiksi meidän Raamatun lukemistamme ei tarvitse Jumala, vaan me itse. Sen ei ole tarkoitus olla joku suoritus, vaan Raamattu on tarkoitettu meille ravinnoksi ja rohkaisuksi. Mikko Aalto kertoo, että kun hänelle Raamatun lukemisesta tuli omavanhurskasta suorittamista, hän jätti sen joksikin ajaksi kokonaan voidakseen uskoa armoon ilman omia ansioita. 

Samoin kun me ahdistumme huomatessamme penseytemme ja ensirakkauden puutteemme suhteessa Jumalaan, ratkaisu ei ole alkaa puristaa itsestään parempaa kristillisyyttä ja jotain tunnetta, jonka perusteella voisi sitten uskoa Jumalan armoon ja rakkauteen. Vaan: 

Parempi tie olisi se, että mentäisiin Herran eteen penseinä, kovina, kylminä, rakkaudettomina ilman toivoakaan mistään hyvästä tunteesta, jonka perusteella voisi turvata Kristukseen. Kuinka ihmeellistä onkaan huomata se, että Kristus on tällaisten penseiden Vapahtaja. Kylmä, kova ja rakkaudeton saa jäädä Kristuksen syliin ja siinä syntisenä olla aivan yhtä pyhä ja rakas kuin kaikkein palavin. Siinä on todellista armoa. 

Ja: 

Lihani puolesta minulla ei ole mitään Jumalalle kelpaavaa, ei ensimmäistä eikä viimeistä rakkautta. Sen sijaan minulla on verinen Vapahtaja, Jumalan Karitsa, syntisten ystävä. Minulla ei ole ensimmäistä rakkautta häneen, mutta hänellä on minuun. Siinä on turvani. 

Kun ihminen tajuaa oman täydellisen turmeltuneisuutensa, hänen ei tarvitse yrittää omilla ponnistuksillaan kelvata Jumalalle. Eikä hänen tarvitse myöskään tuomita muita, koska hän näkee, ettei pahuus ole jossain ulkopuolella, vaan se on minussa itsessäni. Kaikki me olemme yhtä syntisiä ja yhtä paljon armoa tarvitsevia. Myös tuosta tuomitsemisesta Aallot kirjoittavat; liittyyhän sekin omavanhurskauteen. 

Kirja kertoo siitäkin, miten Jeesuksessa on armo ja totuus. Kuitenkaan hän ei ensi töikseen hyökännyt totuuden kanssa ihmisten kimppuun, vaan kohtasi heidät ensin armollisesti, rakastavasti ja hyväksyvästi. Tuollaisen ihanan armohoidon jälkeen ihmiset sitten kestivät kohdata myös totuuden itsestään ja syntisyydestään. 

Muun muassa tällaisia asioita jäi kirjasta mieleeni. En toki aivan joka yksityiskohdasta ajatellut samalla tavalla. Aallot ovat esimerkiksi ainakin kirjan kirjoittamisen aikaan ajatelleet, että myös sapatin tai pyhäpäivän pitäminen on lakia ja suoritusta, joka ei kuulu enää Uuden testamentin kristillisyyteen, vietettiinpä sitä sitten lauantaina tai sunnuntaina. 

Joka tapauksessa jos armo on kadoksissa, tämänkin kirjan avulla sitä voi etsiä ja myös löytää. 

Karas-Sana 2003, 2. painos 

1. painos 1989 

153 sivua 

Runot: Auri Hakomaa 

Kansi: Osmo "Omppu" Omenamäki