Niilo Tuomenoksa: Raamatun naisia II

Minulla ei ole tämän sarjan ensimmäistä osaa; tämän toisen olen joskus löytänyt kirpputorilta. Joka tapauksessa jo ensimmäisessä osassa Niilo Tuomenoksa on käsitellyt Vanhan testamentin naisten kohtaloita, ja tässä kirjassa hän jatkaa edelleen Vanhan testamentin naisten parissa. 

Mukaan on päässyt seitsemän naista: Jeftan tytär, Simsonin äiti, suunemilainen vaimo, kuningatar Ester, Sarpatin leski, Batseba ja naisprofeetta Hulda. En ollut ennen tainnut tajutakaan, että Raamatussa (ainakin Vanhassa testamentissa) on noin paljon naisia, joista ei mainita edes nimeä. Tämä kertonee omaa kieltään naisen asemasta tuona aikana. 

Ja vaikka kirjan on tarkoitus kertoa naisista, usean naisen kohdalla käy niin, että lopulta kyseiseen naiseen liittyvä mies saa kuitenkin enemmän palstatilaa. Jeftan tyttären kohdalla on pakko puhua aika paljon Jeftasta, Simsonin äidin kohdalla Simsonista, Sarpatin lesken kohdalla Eliasta ja Batseban kohdalla Daavidista. Eihän Raamattu edes kerro juuri noista naisista paljoakaan. Luulen kyllä, että jos tämän kirjan olisi kirjoittanut nainen, hän olisi joko valinnut sellaisia naisia, joista on enemmän tietoa, tai sitten hän olisi joka tapauksessa käsitellyt näitä naisia paljon syvällisemmin ja jättänyt miehet vähemmälle. 

Niilo Tuomenoksahan jos kuka on kyllä syvällinen. Kirjasta saa paljon uutta ajateltavaa, uusia näkökulmia ja rohkaisua. 

Ja ovathan sitten kuningatar Ester ja naisprofeetta Hulda. Heistä kyllä riittää kertomista ihan omana itsenään, ilman että olisivat vain sen ja sen vaimoja tai äitejä. Huldan kohdalla Tuomenoksa jopa huomauttaa, ettei hänen miehestään mainita Raamatussa kuin nimi. No, mainitaan siellä kyllä ammattikin, mutta siinäpä se sitten. Joten kerrankin Raamatussa joku mies jää vähemmälle huomiolle kuin vaimonsa. 

Niin, ja vaikka suunemilainen vaimokin on nimetön, hän on se, jonka kerrotaan toimivan, kun taas hänen miehensä jää taustalle. 

Esterin ja Huldan kohdalla rohkaisevaa on se, miten merkittävällä tavalla he saivat olla Jumalan käytössä. Toisaalta monet muut tekivät yhtä lailla merkittäviä asioita, vaikka jäivätkin nimettömiksi. Olivat äitejä, pitivät huolta Jumalan profeetoista ja niin edelleen. 

Vaikka niin moni nainen jää nimettömäksi, Sarpatin lesken kohdalla Niilo Tuomenoksa kirjoittaa lohdullisesti: 

Jumala tuntee huomaamattomien ja monien mielestä vähäisten ihmisten osoitteet eikä vain heidän osoitteitaan, vaan heidät itsensäkin. Usein ihminen, joka meidän mielestämme ei ole mitenkään huomion arvoinen, onkin Kaikkivaltiaan silmissä erittäin tärkeä. --- 

  Jumalan ihmisrakkaus oli merkinnyt kirjoihinsa nimettömän Sarpatin leskenkin. Se oli äänettömästi tullut hänen elämäänsä ja jäänyt hänen avukseen. 

Jumalalle ei meistäkään kukaan ole nimetön eikä tuntematon. 

Puhuttelevia ihmiskohtaloita Tuomenoksa kirjassaan käsittelee, ja ennen kaikkea Jumalan työtä heidän elämässään. 

Eikä kaikki ole tietenkään pelkästään Jumalasta, vaan näillä sivuilla tulee vastaan ihmisen syvä syntisyys, kun esimerkiksi Jefta teki Jumalalle lupauksen, joka oli Jumalan tahdon vastainen, ja Daavid lankesi niin raskaasti. Jeftan tytär joutui isänsä hulluuden uhriksi ja Batseba Daavidin viettelemäksi. Tuomenoksa muistuttaa, että syy tuossa lankeemuksessa oli täysin Daavidin. Mitä Jeftaan tulee, Tuomenoksa toteaa, että evankeliumi on hulluutta, mutta ei kaikki hulluus ole evankeliumia. Saatamme laittaa Jumalan piikkiin omia mielettömyyksiämme. 

Siunattuja lukuhetkiä olivat taas nämäkin. 

Kansan Raamattuseuran Säätiö 1966 

122 sivua