Fredrik Gabriel Hedberg: Uskonoppi autuuteen

Uskonoppi autuuteen on Fredrik Gabriel Hedbergin, evankelisen herätysliikkeen isän, vuonna 1842 kirjoittama selitys Efesolaiskirjeen ensimmäiseen lukuun. Hedberg käy tuon luvun läpi jae jakeelta ja tuo kirjassa esiin 17 vuotta kestäneissä sisäisissä taisteluissa selkeytyneen evankelisen uskonvakaumuksensa. 

Teos onkin täynnä mitä ihaninta armon evankeliumia. Hedberg opettaa, että vaikka saatana syyttää ja Jumalan laki esittää vaatimuksiaan, me saamme aivan tällaisina syntisinä ja kelvottomina olla Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalalle kelvollisia, hänen rakkaita lapsiaan. 

Jumala, joka aina on rakas Isämme, joka näin ollen ei tahdo eikä saatakaan ottaa meiltä pois armoansa eikä kieltää rauhaansa, vaikka me yhä olemme heikkoja ja horjuvia, erehtyviä ja kelvottomia lapsia. Eihän maallinen isäkään hylkää lastansa siksi, että lapsi on heikko, kompastuu ja satuttaa itsensä, jopa rikkookin hänen tahtoansa vastaan. 

Sellaisen ajatuksen Hedberg tietysti tuomitsee, aivan kuten Raamattukin, että koska Jumala kerran antaa anteeksi, saisimme muka aivan huolettomasti elää synnissä. Mutta kun kuitenkin synti riippuu meissä kiinni koko elämämme ajan, meillä on Kristuksessa vahva turva ja pelastus. 

Hedberg taistelee myös sellaista uskoa vastaan, että armon saadakseen pitäisi ensin tuntea jotain tai että armon voisi ansaita omilla teoillaan. Tuolloin heränneet odottivat jotain tunnetta ja armon vilausta, jota ilman he eivät uskaltaneet uskoa, ja rukoilevaiset puolestaan kuulostivat luottaneen omiin tekoihinsa. Paikoitellen Hedberg arvosteleekin tiukasti sekä herännäisyyttä että rukoilevaisuutta. 

Uskonoppi autuuteen tekee selväksi, että armon saa omistaa omalle kohdalleen Jumalan sanasta ilman mitään tunteita. Eikä armo myöskään katoa mihinkään, vaikka armon tunne katoaisi. Mitä tekoihin tulee, kaikkein kauneimmatkin teot, jotka eivät lähde uskosta, ovat sulaa ulkokultaisuuden syntiä, opettaa Hedberg. Jos joku yrittää teoillaan tai omasta mielestään erinomaisella uskonelämällään ansaita Jumalalta jotain, kaikki sellainen on Jumalan edessä kelvotonta. Hyviä tekoja meidän ei pidä tehdä ansiomielessä, vaan Jumalan armon ja kirkkauden kiitokseksi. 

Hedberg kirjoittaa: 

Te rakkaat veljet ja sisaret, jotka tänä aikana olette hiukankin ehtineet päästä Jumalan tuntemiseen uskossa, älkää siis katsoko halvaksi tätä kallista Jumalan lahjaa ryhtymällä omin teoin tai kilvoituksin etsimään toista, muka parempaa kelvollisuutta Jumalan edessä. Ahkeroikaa sen sijaan lakkaamatta, että koko syntiviheliäisyytenne ja oman kelvottomuutenne tuntien oppisitte uskossa yhä yksinkertaisemmin täydellisemmin ottamaan vastaan ja omakohtaisesti omistamaan Kristuksen ansion ja vanhurskauden armoaarteet. 

Tässä ihan vajavaisesti muutama päällimmäiseksi jäänyt ajatus kirjasta, joka kuului ehdottomasti osastoon siunattuja lukuhetkiä! Hedberg jakaa lukijalle todellisia armon aarteita. 

SLEY-Kirjat 1986, 16. painos 

145 sivua 

Tarkistanut, johdannon kirjoittanut ja selitykset laatinut Lauri Koskenniemi

Päällys: Jouko Jäntti 

P. S. Luminen kirjakuva on otettu huhtikuussa.