Riitta Lemmetyinen: Kyynel ja kiitos

Pieniä tarinoita suurista asioista 

Jälleen kerran Riitta Lemmetyinen tuo kertomiensa tarinoiden kautta Raamatun sanoman meidän arkemme keskelle. Ne tekevät sanan eläväksi tässä ja nyt, kuten Jeesuksen vertaukset tekivät aikoinaan. Tarinat ovat puhuttelevia, ja huumorikin siellä joskus kukoistaa. 

Kyynel ja kiitos on isokokoinen kirja, jonka joka aukeamalla hartauskirjoitusta täydentää upea valokuva. Niistä useimmat ovat Aarne Laasosen ottamia, ja neljä kuvaa on myös Marianne Janssonilta. 

Lemmetyinen kirjoittaa puhuttelevasti monista eri aiheista. Kirja on saanut nimensä luvusta Älä unohda saamaasi hyvää. Tuo luku päättyy näin: 

Arki sumentaa asioita. Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala huolehti autiomaassa kansansa päivittäisestä leivästä antamalla joka aamu sataa taivaasta mannaa. Aina ruoka tuli ajallaan eikä kukaan ollut nälissään. Tämä on ihmeellistä, kiitos, rakas Jumala! Kunnes kiitos jäi kyynelten alle ja sumensi näkymät. Kansa alkoi valittaa: "Täällä ei ole muuta kuin tuota iänikuista mannaa." 

  Kiitollinen mieli on todellinen voiman lähde. Se on rokote, joka estää saamasta masennustartuntaa. Se on vastamyrkky arvostelevaa mieltä ja napinaa vastaan. 

Koskettavana jäi mieleeni esimerkiksi luku Linnunpojat tulipalossa. Amerikassa metsänvartija löysi maastopalon jälkeen maasta kuolleen linnun. Sen alta löytyi kolme linnunpoikaa - elossa! Emo olisi voinut lentää pakoon ja pelastaa henkensä, mutta se mieluummin antoi henkensä, että poikaset saisivat elää. Se peitti ne siipiensä suojaan - ja niin Jumalakin levittää siipensä meidän yllemme meitä suojaamaan. 

Niin Riitta Lemmetyinen kuin Martti Lutherkin joutuivat luostarivuosinaan elämään raskaiden taakkojen alla pyrkiessään täydellisyyteen - jonne eivät tietenkään koskaan päässeet. Myöhemmin Luther kirjoitti synnin hädässä ripustautuvansa Herransa jalkoihin niin kuin syntinen nainen. Silloin Jeesus on tuomiopäivänä sanova Isälleen: "Tämä rääpäle pitää päästää taivaaseen. Hän on kyllä rikkonut kaikki sinun käskysi eikä hänestä ollut mihinkään, mutta Isä, hän riippuu minussa kiinni. Minä kuolin hänen puolestaan, päästä hänet livahtamaan sisälle valtakuntaasi." Siinä oli Lutherin toivo. 

Siinä on meidänkin toivomme. Riitta Lemmetyinen kirjoittaa: 

Jumala ei odota meiltä näyttöjä muutoksesta. Sitä hän odottaa, että ripustaudumme Jeesuksen jalkoihin emmekä päästä niistä irti, vaikka kuinka kehnosti menee. Silloin Jeesus on tuomionpäivänä sanova Isälleen: "Tämä rääpäle pitää päästää taivaaseen." 

Tämä kaikki ja paljon muuta tässä hienossa teoksessa. Tällaista kirjaa voi väsynyt ja kiireinenkin lukea, koska yksi luku on vain yhden sivun mittainen (ja joskus sekin sivu on vajaa). Niinpä tästä voi lukea vaikka aamu- tai iltahartaudeksi sen yhden luvun kerrallaan. 

Perussanoma 2019 

60 sivua 

Kuvat: Aarne Laasonen, Marianne Jansson 

Päällys ja taitto: Taneli Törölä