Viime kuukausina olen lukenut paljon C. O. Roseniuksen kirjoja. Nyt luin uudestaan myös tämän Vanhurskaana Jeesuksessa, jonka olen vuosien varrella lukenutkin jo muutaman kerran. Rosenius osaa kirjoittaa armosta niin, että jos armo olisi kadoksissa, hänen kirjojensa äärellä se alkaa väkisinkin löytyä. Sitä alkaa kummasti tajuta kaiken oman yrittämisen turhuuden ja sen, että vanhurskaus on tosiaan sataprosenttisesti Jeesuksessa eikä missään meidän omassamme. Tästä kirjasta olen itse saanut paljon apua joskus, kun armoon on ollut vaikea uskoa.
Vanhurskaus - eli miten ihminen kelpaa Jumalalle ja pelastuu? Tämän Rosenius tekee tässäkin kirjassaan hyvin selväksi. Hän kirjoittaa siitä, että Jumalan lakia tarvitaan kyllä näyttämään meille syntimme ja ohjeeksi siihen, miten meidän on elettävä. Mutta omaatuntoa tuo laki ei saa sitoa; meidän Jumalalle kelpaamiseemme se ei voi vaikuttaa millään tavalla. Omassatunnossamme me saamme olla täysin vapaita.
Rosenius jakaa Paavalin kirjeistä hyviä kohtia, joissa Paavali kertoo, miten hän on kuollut laille elääkseen Jumalalle ja kantaakseen hedelmää. Jumalaa ei voi palvella eikä voi kantaa hedelmää, jos yrittää omilla suorituksillaan kelvata hänelle. Pyhityskään ei ole mahdollista lakihenkiselle kristitylle. Kun kuolemme laille eli vapaudumme noista omista yrityksistä, silloin saamme armosta ja vapaudesta käsin palvella Jumalaa ja lähimmäistä.
Tällaiseen blogitekstiin ei saa mahtumaan kaikkia Roseniuksen upeita oivalluksia armon riittävyydestä. Mutta jaan vielä jotain kirjan lopusta, jossa Rosenius vakuuttaa, että armo ei muutu sen mukaan, miten meillä menee. Jos armo riippuisi siitä, olemmeko onnistuneet hyvin vai huonosti, silloinhan se ei olisikaan armoa, vaan pelastus tulisi omista teoistamme.
Rosenius toteaa syntisestä ihmisestä:
Jos hän sen sijaan olisi Jumalan edessä vanhurskaampi onnistuessaan hurskaudessaan mutta vähemmän vanhurskas epäonnistuessaan, silloinhan olisi kyseessä vain sellainen vanhurskaus, joka perustuu tekoihin.
Ja Kristuksen vanhurskaudesta:
Hänen vanhurskautensa pysyy aina samana. Ainoa mikä muuttuu olemme me itse ja meidän tekomme. Toisinaan tuntuu paremmalta, toisinaan huonommalta. Mutta Kristuksen vanhurskaus ei muutu. Ja jos Kristuksen vanhurskaus on meidän vanhurskauttamme Jumalan edessä, ei tämäkään vanhurskaus voi muuttua.
Rosenius kertoo myös siitä illasta, kun Jeesus pesi opetuslasten jalat, asetti ehtoollisen, piti jäähyväispuheensa ja lausui ylimmäispapillisen rukouksensa. Noin pyhänä hetkenä jos koska olisi luullut opetuslasten pysyvän kaukana synnistä, mutta juuri sinä iltana he lankesivat kaikkein raskaimmin. Mutta mitä teki Jeesus:
Samana iltana, jona hän puhui heidän tulevasta lankeemuksestaan ja sai kokea sen todella tapahtuvan - samana iltana hän sanoi heitä puhtaiksi. -- "Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut" (Joh. 15:3).
Rosenius toteaa viisaasti, että Jumala voi sallia meille syvän lankeemuksen juuri silloin, kun olemme hartaimmillamme ja hengellisimmillämme. Tämä riisuu meitä kaikesta omasta vanhurskaudesta. Näin joudumme taas kerran näkemään totuuden itsestämme ja syntisyydestämme, jos se olisi päässyt unohtumaan.
Ellemme olisi verhottuja Kristuksen vanhurskauteen, vähäisinkin synti riittäisi langettamaan meille tuomion, Rosenius kirjoittaa. Mutta nyt saamme olla puhtaita Kristuksen ansion tähden. Kaikki syntimme on anteeksi annettu, ja armo riittää niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
SLEY-Kirjat 1976
140 sivua
Alkuteos: Rättfärdig i Jesus
Päällys: Elsa Korhonen
P. S. Jossain vaiheessa lukuvuoroon on tulossa myös tämän Roseniusta nykysuomeksi -sarjan kirja Jumalan Henki ja sana. Siinä Rosenius käsittelee sanan ja sakramenttien merkitystä uskonelämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti