Seppo Jokinen: Yksinäisyydestä yhteyteen

Tässä kirjassa pastori-terapeutti Seppo Jokinen kirjoittaa siitä, että Jumala on luonut meidät yhteyteen kanssaan ja toisten ihmisten kanssa. Siksi yhteyden puute ja jopa suoranainen yksinäisyys on ihmiselle sairastuttavaa. 

Yhteyttä voi kuitenkin olla vaikea kokea, jos on jo lapsena kokenut hylkäämistä ja muuta traumaattista, mikä on haavoittanut tunne-elämää. Kaikki yksinäisyyttä kokevat eivät välttämättä ole fyysisesti yksin, mutta he voivat tuntea itsensä ulkopuolisiksi jopa avioliitossa ja perheessä, omassa kodissaan. 

Yksinäisyydestä ja yhteydestä Seppo Jokinen kirjoittaa saatesanoissaan: 

Uskon, että sielunvihollisen tarkoitus on saada meidät tavalla tai toisella ajettua yksinäisyyteen, jotta hän voisi lopulta murtaa ja nujertaa meidät. Jumalan tarkoitus taas on saada ihmiset yhteyteen keskenään ja rakastamaan toisiaan. Sillä tavalla meistä tulee vahvoja. 

  Jos olemme jokainen yksin omassa linnakkeessamme, olemme melko heikkoja, mutta kun olemme suurena joukkona yhdessä ja kun meillä on yksi sydän ja yksi sielu, olemme tavattoman vahvoja. Yhteys, keskinäinen rakkaus, on voima, jota Jumala voi ja haluaa käyttää. 

Jokinen lähtee sitten käsittelemään yksinäisyyden kokemuksen juuria alkaen lapsuuden kiintymyssuhteista ja turvattomuudesta. Hän kirjoittaa turvallisesti ja turvattomasti kiintyneistä ihmisistä, joista hän on tainnut puhua monessa muussakin kirjassaan. Tämän jälkeen kirja käsittelee häpeää ja hiukan syyllisyyttäkin. 

Kokonaisuutena kirjassa on kyllä lopulta niin monia eri teemoja, että otsikon lupaama aihe jää aika vähälle käsittelylle. Siellä on esimerkiksi riippuvuuksia, hengellistä vallankäyttöä ja hengellisen työn tekijöiden jaksamista / uupumusta. 

Yhteydestä Seppo Jokinen kirjoittaa myöhemmin vielä avioliiton näkökulmasta. Muuten olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin juuri tuosta yhteydestä ja esimerkiksi ulkopuolisuuden kokemuksesta. 

Kiinnostavia ovat sekä Jokisen omat että hänen terapia-asiakkaidensa kokemukset (jälkimmäisten kertomiseen hän on saanut kyseisiltä henkilöiltä luvan, ja heidät mainitaan tietysti aivan nimettömästi). 

Jokaisen luvun lopussa on myös rukous aiheeseen liittyen. Rukous onkin aina paikallaan, ja nämä rukoukset ovat oikein hyviä ja koskettavia. Kirjassa on myös pari mielikuvaharjoitusta, koskettavia nekin. 

Loppuun vielä osa eräästä rukouksesta: 

Kutsu meitä yhteyteesi. Katso sinä rakastavasti silmiin meitä, joilta puuttuu rakastava katse lapsuudestamme. 

  Ota sinä meidät läheisyyteesi, ota syliisi ja rupea hoitamaan meitä terveiksi. 

 Jeesus, rakasta sinä meidät kykeneviksi rakastamaan. 

Päivä Oy 2004 

125 sivua 

Kansi: AD Studio Oy