Seurakunnan kirpputorilla kirjahyllyn ääressä syntyi kerran kiinnostava kirjakeskustelu erään toisen innokkaan lukijan kanssa. Hän kertoi pitävänsä Wilfrid Stinissenin kirjoista, ja niin minunkin kiinnostukseni heräsi. Tämän pienen kirjasen äärellä aloitin Stinisseniin tututumisen.
Belgialaissyntyinen, pitkään Ruotsissa asunut Wilfrid Stinissen oli katolinen pappi, karmeliittamunkki ja kirjailija, joka käsitteli tuotannossaan spiritualiteettia, kontemplaatiota ja rukouselämää.
Rukoushuokauksia olikin hieno johdanto tähän aiheeseen. Stinissen opettaa, ettei rukous ole yksinpuheluiden pitämistä, vaan vuorovaikutusta Jumalan kanssa, joka puhuu meille sanassaan. Voimme kuunnella häntä, kun maistelemme ja sulattelemme hänen sanaansa, ja juuri sitä pääsee tämän kirjan äärellä tekemään. Pureskelemalla Jumalan sanaa kasvat lakkaamattomaan rukoukseen, Stinissen kirjoittaa.
Tiedämme, että ruoka maistuu paremmalta, kun suomme itsellemme aikaa sen syömiseen. Sama pätee Raamatun sanaan: mitä enemmän sitä "märehdimme", sitä herkullisemmalta se maistuu.
Kirjassa on Magnus Aronsonin upeita valokuvia, ja jokaisen yhteydessä samalla aukeamalla on lyhyt jae (tai jakeen osa) Raamatusta. Jakeiden ja kuvien yhdistelmä on puhutteleva; niiden äärellä mieli hiljentyy. Ihmeen paljon voi puhua vain muutama lyhyt sana Raamatusta, kun niitä pysähtyy miettimään kaikessa rauhassa, ajan kanssa. Esimerkiksi seuraavat:
Älkää antako pelästyttää itseänne.
Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.
Etkö sinä tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne?
Herra, rakas ystäväsi on sairaana.
Kirja on jaettu kolmeen osaan: Kuuntele Jeesusta, Puhu Jeesukselle ja Rukoile Jeesuksen kanssa Isää. Jokaisen osan alussa on Stinissenin kirjoittama johdanto. Niissä hän jakaa syvällisiä ajatuksia rukouksesta.
Myös Jumalan hiljaisuutta voimme näiden rukoussanojen äärellä kuunnella:
Sanat vievät sinut hiljaisuuden valtamereen. Jumala on suurempi kuin inhimilliset sanat pystyvät ilmaisemaan. Hiljaisuudessa sanat voivat vajota Jumalan äärettömyyteen. -- Hellitä, vajoa Jumalan rannattomaan mereen.
Koin tällaisen kirjan hyvin vapauttavana, koska minusta on aina tuntunut raskaalta suoritukselta ajatus siitä, että rukouksen pitäisi olla joku pitkä yksinpuhelu, kuten vaikka puolen tunnin maratonesitelmä Jumalalle. Pitkä esityslista, jonka kanssa pitäisi mennä hänen eteensä ja ladella se sitten läpi. Olenkin ollut huono rukoilija, ainakin jos rukouksella todella tarkoitetaan jotain tuollaista. Mutta Raamatun sanaa olen ennenkin mietiskellyt ja sen äärellä huokaillut Jumalalle. Siinä on siis ollut sitä samaa vuoropuhelua, jota Stinissen opettaa. Juuri niitä rukoushuokauksia. Tällaisessa rukoilemisessa on lepo, siinä ei ole suorittamisen makua. Niinpä Stinissenin teoksiin aion ehdottomasti tutustua jatkossakin!
Tällä kertaa luin kuitenkin kirjan aika nopeasti, vaikka toki pysähdellen ja miettien. Mutta aion aloittaa rukoushuokaukset nyt alusta, lukea vain yhden jakeen aina aamulla ja pysähtyä ihan rauhassa sen ääreen. Sulatella ja mietiskellä sitä pitkin päivää, kuten Stinissen neuvoo.
Suurena valokuvauksen ystävänä (joskaan en ole hyvä kirjakuvaaja, mutta jotain muuta ehkä osaan hiukan kuvatakin) minua inspiroivat luonnollisesti myös nuo Magnus Aronsonin upeat valokuvat, joista yksi näkyy kirjan kannessakin. Paljon ajatuksia heräsi myös kuvien äärellä.
Rukoushuokauksia on ihana kirja, jota voin lämpimästi suositella!
Kirjapaja 2012
104 sivua
Alkuteos: Jesusböner
Valokuvat: Magnus Aronson
Ulkoasu: Maria Mannberg
Kirjasta kertoo myös Ota ja lue -blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti