Tässä kirjassa Tuula Majabacka kertoo elämästään teosofina sekä siitä, miten hän lopulta vapautui niistä kuvioista ja löysi armollisen Vapahtajan.
Majabacka sai teosofisia vaikutteita jo lapsena, kun hänen isoisänsä kertoi tarinoita siitä, mitä oli tehnyt edellisessä elämässään. Sitten äiti alkoi hankkia kotiin teosofista kirjallisuutta, liittyi Ruusu-Risti -järjestöön ja tilasi heidän lehtensä.
Niin Tuula Majabackastakin tuli erilaisten vaiheiden kautta teosofi, "totuuden etsijä". Teosofit kuitenkin opettavat, ettei totuutta voi löytää kokonaan, vaan siitä voi löytää vain murusia. Tämä ei riittänyt Tuulalle, joka oli hyvin ehdoton ja heittäytyi täysillä etsintäänsä, koska hänen oli välttämättä löydettävä totuus - löydettävä Jumala. Hän ei vain ymmärtänyt etsivänsä väärästä suunnasta, pimeyden voimilta. Teosofeilla ei edes ole Jumalaa, vaan vain joku epämääräinen, abstrakti jumaluus.
Teosofiassa on paljon vaikutteita idän uskonnoista: uskotaan jälleensyntymiseen ja karman lakiin. Jos olet tehnyt pahaa edellisessä elämässäsi, tämän elämän kärsimys on seurausta siitä. Joudut itse sovittamaan tekosi kärsimällä. Hyvillä teoilla pyritään varmistamaan seuraavan elämän onnistuminen, ja Majabacka toteaakin, että jos hyvien tekojen avulla pääsisi taivaaseen, teosofit menisivät ensimmäisten joukossa. Niin avuliaita ja hyviä ihmisiä he ovat.
Teosofia on kaiken lisäksi siitä petollinen, että myös Raamattua siteerataan. Sitä ei kuitenkaan voi lukea sellaisenaan, vaan aina teosofisten selitysten kanssa, jotka ovat Raamatun vastaisia. Myös noita lainattuja Raamatun kohtia on muuteltu hiukan, eikä kenellekään tule mieleen tarkistaa, ovatko jakeet oikeasti sellaisia. Teosofien mielikohtia ovat luonnollisesti sellaiset kuin mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Se syyn ja seurauksen laki, johon he niin lujasti uskovat.
Teosofit uskovat, että joku valkoinen mestariolento pitää heistä huolta, vähän niin kuin enkelit kristinuskossa. Jeesuskin on heille vain yksi tuollainen mestariolento. Teosofit ajattelevat olevansa tekemisissä pelkästään valkoisen magian kanssa eivätkä tajua, ettei mitään valkoista magiaa ole. Kaikki ilmiöt tulevat pimeyden voimilta. Majabackakin kertoo kohtaamisistaan esimerkiksi selvänäkijän ja käsilläparantajan kanssa. Meediolle hän ei koskaan uskaltanut mennä.
Majabackan sisäinen tyhjyys, levottomuus ja ahdistus kasvoivat kuitenkin koko ajan. Hän kysyi ryhmänsä johtajalta, eikö ole mitään mahdollisuutta aloittaa kaikkea alusta, puhtaalta pöydältä. Karman laki ja jälleensyntymisen karuselli olivat alkaneet vaivata häntä. Mutta mitään oikotietä ei kuulemma ollut, eikä alusta voisi aloittaa ennen kuin seuraavassa elämässä, sitten kun syntyy taas uutena ihmisenä maan päälle.
"Eikö tässä elämässä ole mitään keinoa pyyhkiä mennyttä pois?" jatkoin. "Eikö mitään saa anteeksi?"
"Ei teosofiassa ole anteeksiantamusta. On vain syyn ja seurauksen laki. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää", selitti johtajamme.
Lopulta Tuula Majabacka kuitenkin löysi sen etsimänsä totuuden, rauhan Jeesuksessa. Tämä uskoontulo tapahtui hänen kohdallaan hyvin erikoisesti. Hän löysi sitten paikkansa helluntaiseurakunnasta ja kertoo näistä helluntaikuvioista kirjan loppuosassa.
Vapauttavaa oli päästä irti teosofiasta, jossa mitään armoa ei tunneta:
Olin iloinen, että pääsin irti jälleensyntymisopista. Tuntui paljon paremmalta ajatella, ettei tarvitse syntyä enää uudestaan maan päälle. Ei tarvitse kokea enää samoja hammassärkyjä ja kouluhuolia uudestaan. Se oli vapauttavaa. Nyt olin päässyt taivastielle. Totuuden etsijä oli löytänyt totuuden. Jeesus on sanonut: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Siinä on kyllä valtava vapaus ja ilosanoma, kun syntejään ei tarvitse itse sovittaa eikä kärsiä itse niiden rangaistusta, vaan ne voi saada anteeksi!
Olen tuntenut erään henkilön, jonka kerrottiin olevan teosofi. Valitettavasti hän on jo kuollut. Hänen muistolleen halusin lukea tämän kirjan ja ottaa selvää siitä, mitä tuo teosofia oikein pitää sisällään. Rukoilen niiden puolesta, jotka vielä elävät noin raskaassa ja armottomassa todellisuudessa.
Aikamedia 2005
183 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti