Lauri Koskenniemi: Kohti sydänpäivää

Kohti sydänpäivää on vuonna 1988 ilmestynyt hartauskirja, jossa Lauri Koskenniemi julistaa evankeliumia heikoille ja huonoille. Itseensä kun ei tarvitse eikä voi pelastusta perustaa, vaan perusta on syntien anteeksiantamuksessa, jonka saamme lahjana sen perusteella, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. 

Tämän Koskenniemi kiteyttää kauniisti esimerkiksi luvussa Autuas lähtö, jossa hän kertoo eräästä kuolemaansa lähestyvästä miehestä. Vaikean sairauden keskellä hänelle ei enää ollut keskeistä se, että kaikki sairaus poistuisi, kun vain hartaasti rukoillaan. Sen sijaan tärkeää oli siinä vaiheessa enää vain Jumalan armo. Koskenniemi kirjoittaa, että paranemista saa rukoilla, mutta ennen kaikkea sitä, että pysyisimme yksinkertaisessa armon opissa ja uskossa. Sillä: 

Oma hengellisyys on loppuun asti ja varsinkin lähdön ovella hyvin hatara perusta. Saa levätä sen varassa, mitä Jumala teki rakkaassa Pojassaan, kun otti syntisen omakseen. Tuskan alla ja lähdön edessä asiat saavat yksinkertaistua äärimmilleen. Saa olla siinä levätessään puettuna siihen vanhurskauden pukuun, jossa kelvottomina kuitenkin olemme taivaskelpoisia. 

Kirjan alussa eräs luku kertoo koskettavasti siitä, miten Jeesus huomasi aina yksittäisen ihmisen, jopa suurissa väkijoukoissa. Hän pysähtyi ja kääntyi monen sairaan, syntisen ja heikon puoleen, ei kulkenut heidän ohitseen: 

Mutta meidän Herramme kokosi kaikki huonot, heikot, sairaat, hylätyt, köyhät, työrajoitteiset, onnettomat. Hän kokosi heidät yksitellen, etsi yhden kerrallaan. 

  Eikö olekin ihmeitten ihme, että mies, joka kantaa koko maailman synnin, etsii valtavaan ihmismereen mitättömänä katoavaa yksinäistä, avutonta ihmistä. 

  Juuri sinä se olet. 

  Saat sulkea itsesi tämän etsivän rakkauden perusteella siihen maailmaan, joka lunastettu on. Koko maailman autuudessa sinäkin olet autuas. 

Ihana on myös esimerkiksi luku Armo on ensin, jossa Koskenniemi kirjoittaa siitä, ettei meidän tarvitse ensin kilvoitella, ponnistella ja tuntea jotain voidaksemme sitten vasta uskoa saaneemme syntimme anteeksi. Sillä armo on ensin: 

Armo on ensin ja usko sitten. Kristus ristiinnaulittuna ja kuolleista herätettynä on ensin. Hän on ensin, joka huusi: Se on täytetty. Hän on ensin, joka kumartui puoleemme pyhässä kasteessa ja otti armoliittoonsa. Hän on ensin. Minun uskoni, tämä mitätön ja heikko, tämä perustukseton ja häilyvä, rakentuu nyt lujalle pohjalle, Herramme ansaitsemaan ja meille lahjoittamaan armoon. 

Koskenniemellä on vahvaa ja hoitavaa julistusta ansaitsemattomasta armosta. Monia muitakin aiheita kirja käsittelee, esimerkiksi turhia murheita, toinen toisemme kuormien kantamista, totuuden näkemistä omasta itsestään, sitä ettei pidä puhua pahaa ja juoruta toisista, anteeksi antamista, Jumalan edessä hiljentymistä, vanhenemista ja kuoleman lähestymistä - ja paljon muuta. 

On myös puhuttelevia kirjoituksia, jotka ovat syntyneet lintulaudan elämää tarkkailtaessa tai kalastusreissulla. Loppuun vielä ote luvusta Hengenpitimiksi, jossa Koskenniemi pohtii sitä, miten linnut eivät talvella saa kylmästä maasta ravintoa, vaan saavat lintulaudalta ruokansa hengenpitimiksi. Hän toteaa: 

Emme mekään epäuskoisesta ja kylmästä maaperästämme, omasta sydämestämme mitään ravintoa saa. Iso käsi sen antaa. Se on hengenpitimiksi ja se riittää. 

  Ruokapöytään saa mennä. Se on Jumalan pyhä sana. Siinä on nääntyvien Vapahtaja. 

Ihanaa armon sanaa saa nääntyvä kuulla myös tämän hartauskirjan äärellä. 

SLEY-Kirjat 1988 

125 sivua 

Kansi: Jouko Jäntti