Maija-Liisa Heiskanen: Savenvalajan pajassa

Maija-Liisa Heiskanen tutustui askartelunohjaajakoulutuksensa aikana saviruukun valmistamisen alkeisiin. Raamatussa meitä verrataan saviastiaan, josta savenvalaja voi tehdä uuden astian, jos valmistumassa oleva savi menee pilalle hänen käsissään. Kuten savenvalaja muovaa savea, niin myös Jumala muovaa meitä. Saviruukun valmistamisesta oppimiaan asioita Heiskanen soveltaa kirjassaan meidän kokemuksiimme taivaallisen Savenvalajan käsissä. 

Kirja käykin läpi monet eri vaiheet, joita saviastian tekemiseen liittyy, aina saven etsimisestä ja materiaalin puhdistamisesta alkaen. Välillä muokattu savi laitetaan sivuun muhimaan, tekeytymään. Sivussaoloaika voi tuntua pitkältä, mutta savi tarvitsee tuon muhimisajan, Heiskanen toteaa. Saviastian valmistaminen on hidasta; siinä tarvitaan paljon aikaa ja savenvalajan ammattitaitoa. Jumalalla jos kenellä on kärsivällisyyttä käyttää aikaa ja tehdä asiat kunnolla meitä valmistaessaan: 

Jumala antaa meidän joskus olla sivussa ajattelemassa asioita, muhimassa ja valmistautumassa kaikessa hiljaisuudessa uusiin haasteisiin. 

Kirja kertoo sitten astian suunnittelusta, siitä miten Jumala muovaa meitä persoonallisesti; hänellä on meille jokaiselle oma tehtävä. Emme ole toistemme kopioita. 

Saven muovailu on vaihe, joka tekee kipeää. Aina ei juuri tässä hetkessä vaikeiden vaiheiden keskellä pysty näkemään eteenpäin ja uskomaan, että tästä voisi vielä seurata jotain hyvää. Kuitenkin: 

Jos suostuisimme ajattelemaan elämäämme sen tämänhetkistä vaihetta pitemmälle, meidän olisi helpompi antaa myös kivulle sijaa. -- 

  Jumala kuitenkin tietää meidän elämämme ennalta ja jatkaa työtään. Hän tietää senkin, että olemme hänelle vielä kiitollisia siitä, että hän ei jättänyt työtään kesken. Voimme jopa oppia kiittämään kokemistamme kipua tuottaneista hetkistä. 

Saviastia pitää myös esimerkiksi kuivattaa, ja taas se joutuu olemaan sivussa. Meidät laitetaan nöyrtymisen kouluun. Vaaraa liian pitkään sivussa olemiseen ei ole, sen sijaan lyhyt ja liian nopea kuivuminen voi olla haitaksi, Maija-Liisa Heiskanen kertoo. Niinpä taas Jumala käyttää meidän kohdallamme reilusti aikaa. Hänellä sitä on, vaikka me haluaisimme päästä vaikeista vaiheista nopeasti ohi. Kasvu ja kypsyminen eivät kuitenkaan tapahdu nopeasti. 

Valmistettava astia voi myös rikkoutua, mutta silloinkin saamme olla Mestarin käsissä: 

Ihminen voi tuskansa keskellä valahtaa sirpaleina Mestarinsa käsiin. Sirpaleisuuden ei tarvitse lennättää häntä pois Jumalan käsistä. 

Mikä tärkeintä, kaikki ei lopu särkymiseen. Jumala ei paikkaile vanhaa, vaan tekee aivan uutta:  

Kun ruukku on kappaleina, sirpaleet kootaan ja jauhetaan hienoksi jauheeksi. Sitten tehdään uusi savimassa, johon sirpaleista jauhettu jauho lisätään. Siitä valmistetaan kokonaan uusi ruukku. Astian arvo vain kohoaa, mitä useammin ruukku on rikottu. Saviastian voi rikkoa jopa parikymmentä kertaa, ja ruukusta tulee aina vain kalliimpi ja arvokkaampi. 

Sitten tulee vielä astian viimeistely, lujittava raakapoltto, lopullinen viimeistely ja viimeinen poltto. Luvussa Viimeinen poltto Heiskanen käsittelee sitä, kun siirrymme täältä elämästä iankaikkisuuteen. 

Kirjan jokaisessa luvussa on myös rukous aiheeseen liittyen. 

Oli kiinnostavaa tutustua saviastian valmistamisen eri vaiheisiin. Muuten juuri tämä kirja ei ollut minulle niin mieleenpainuva kuin odotin, vaikka siinä olikin monia hienoja kohtia, joita tässä hiukan jaoinkin. Puhutteleva aihe joka tapauksessa. 

Karas-Sana 1998 

123 sivua 

Etukannen kuva: Lehtikuva Oy 

Takakannen kuva ja piirrokset: Maija-Liisa Heiskanen