David Adam: Arjen sydänääniä - Kelttiläisiä rukouksia

Suomentanut Anna-Mari Kaskinen 

Englantilainen pappi ja kelttiläisen perinteen tuntija David Adam on kirjoittanut kelttiläisessä hengessä uusia, nykyihmisen arjesta nousevia rukouksia. Kelttiläinen rukous oli enimmäkseen luonnollista puhetta Jumalalle arkityön keskellä; pyhää ja arkea ei erotettu toisistaan, vaan nähtiin, että Jumala oli läsnä kaikessa, myös meidän työssämme. 

Niinpä myös David Adamin rukouksissa on kaikkea, mitä ihmisen arkeen voi kuulua: työtä ja työttömyyttä, terveyttä ja sairautta, hiljaisuutta ja kaupungin hälyä, kiirettä ja väsymystä. Kaiken tuon arkisen keskeltä nousevat meidän pyyntömme Jumalan puoleen, että hän valaisisi pimeytemme, nostaisi ja lohduttaisi meitä, parantaisi, antaisi voimaa, siunaisi tekemämme työn, olisi läsnä kaikessa. 

Näissä rukouksissa Herraa ylistetään, tunnustetaan uskoa häneen ja hänen suuruuteensa, pyydetään että tuntisimme hänen tahtonsa, että hän hallitsisi meitä emmekä me itse, että hänen valtakuntansa tulisi kaikessa mitä teemme ja että hän muovaisi meitä ja täyttäisi kirkkaudellaan. Kuten tässä (osa rukouksesta Muovaa minua, oi Jumala): 

Herra, olen valunut kuiviin kuin vesi, 

olen tyhjä kuin ontto ämpäri. 

Viimeinen pisarani on otettu käyttöön. 

Nyt minussa on enemmän tilaa sinulle. 

Muovaa ja muotoile minua 

niin kuin tahdot. 

Ohjaa elämääni niin kuin hyväksi näet. 

Kirjassa on aamu- ja iltarukouksia, työhön ja sen tuloksiin liittyviä rukouksia, rukouksia myös siellä kaupungin hälyssä sekä rukouksia pettyneenä, voimattomana ja pimeässä. Sitten on vielä vuororukouksia ja aivan lopuksi toisten rukouksia, jotka ovat hyvinkin vanhoja. Niitä on esimerkiksi Augustinukselta, Clemens Roomalaiselta, Tuomas Akvinolaiselta, Pyhältä Franciscukselta  ja Ignatius Loyolalta. 

Osa rukouksista - ei kuitenkaan kaikki - on loppusoinnullista runoutta, joka Anna-Mari Kaskisen suomentamana vaikuttaakin aivan kuin hänen omilta runoiltaan. Tänne blogiin nyt valikoitui kuitenkin vain niitä loppusoinnuttomia. 

Tässä ote rukouksesta (Yli rajojen), joka puhuu työstämme tässä maailmassa: 

Anna meille näky, Herra, 

että ymmärtäisimme, mitä voimme saada 

aikaan, 

että voisimme kurkottaa itsemme 

ulkopuolelle, 

että voisimme jakaa elämämme 

toisten kanssa. 

Ja rukouksesta Kätke minut: 

Herra, kätke minut 

rakkautesi syvyyksiin 

ja pidä minua sylissäsi siellä. 

Uudista olemukseni. 

Puhdista, virkistä ja paranna minut. 

Tätä kirjaa en ollut koskaan ennen lukenut, mutta Raamattuni kansilehdellä on jo vuosia ollut jostain lehdestä leikattu David Adamin rukous, jonka kautta kirjakin on minua kiinnostanut. Näköjään siinä leikkeessä on alku- ja loppuosa rukouksesta Maailman valo. Jaan tässäkin sen alun ja lopun: 

Maailman valo, 

saavu elämämme syvyyksiin. 

Tule pimeisiin 

ja kätkettyihin paikkoihin. 

Ole läsnä 

hiljaisina hetkinä. 

Kanna meidät turvallisesti 

kirkkaaseen valoosi. 

Vielä kirjan loppupuolelta kirjailija Winifred Holtbyn (1898-1935) rukous: 

Herra, anna minulle työtä 

siihen asti kunnes elämäni päättyy 

ja elämää 

siihen asti kunnes työni on tehty. 

Tutustumisen arvoinen kirja, josta voi löytää kauniita ja koskettavia rukouksia mitä erilaisimpiin elämäntilanteisiin, niin iloihin kuin suruihin. Taskukokoisena tätä on helppo kuljettaa mukana siellä oman arkensa sydänäänien keskellä ja vaikka matkoilla. 

Kirjapaja 2003 

112 sivua 

Alkuteos: Power Lines - Celtic Prayers About Work (1992) 

Ulkoasu: Petri Kovács