Riitta Lemmetyinen: Tuon taivaallista

Tarinoita elävästä elämästä 

Elämäni ensimmäinen äänikirja on nyt luettu. Toisin sanoen kuunneltu. Olen huono kuuntelija, mutta silmävaivat pakottivat yrittämään tätäkin. Ja kirja valikoitui aivan sillä perusteella, että tämä taisi olla suunnilleen ainoa kristillinen äänikirja paikallisen kirjaston hyllyssä. (Erkki Lemisen raamattutunteja löysin kyllä myös.) 

Olen nytkin lukenut myös perinteisiä kirjoja aina kun olen pystynyt, mutta ne ovat vielä kesken. Koska kristillisiä äänikirjoja ei taida kovin paljon olla olemassa ja koska minulle sopii paljon paremmin vanha tuttu silmillä lukeminen, toivon todella, että silmävaivat alkavat pian helpottaa. 

Kuinka tämän äänikirjan kanssa siis kävi? No siinä toteutui juuri se, minkä olen aina tiennytkin. Kun ei pysty jatkuvasti pysähtelemään ja kelaamaan taaksepäin, ja aina tulee uutta asiaa, unohdin vanhat jutut sitä mukaa, kun uutta tuli. Näin käy tietysti varsinkin tällaisessa kirjassa, jossa on paljon lyhyitä lukuja, kaikki eri aiheista. Jos sama aihe olisi jatkunut alusta loppuun, ehkä muistaisin vähän paremmin? Kuka tietää. 

Joka tapauksessa tässäkin kirjassaan Riitta Lemmetyinen kertoo tarinoita, joiden kautta hän sitten johdattelee lukijansa / kuulijansa syvällisen hengellisen sanoman äärelle. Hänellä riittää hienoja oivalluksia eri aiheista. Moni luku kolahti, vaikka kuultuna ne minulta niin nopeasti unohtuivatkin. 

Jospa CD:n kannessa lueteltaisiin lukujen nimet, niin niiden kautta voisi muisti hiukan palautua. 

Kirja on kahdella vajaan tunnin pituisella CD-levyllä, joista ensimmäisen kuuntelin eilen ja toisen tänään. Eilisestä mieleeni jäi esimerkiksi tarina miehestä, joka kantoi kahta vesiruukkua. Toinen oli ehjä, toisessa oli reikiä. Se reikäinen tunsi huonoutensa, kun matkan varrella siitä valui niin paljon vettä pois. Se ei siis ollut pystynyt täyttämään tehtäväänsä niin kuin olisi pitänyt. Mutta silloin sen kantaja sanoi sille, että sillä puolella, jolla kannoin sinua, kasvoi istuttamiani kukkia. Sinusta valuva vesi kasteli niitä, ja ne saivat kasvaa. 

Mikä lohdullinen ajatus meille monesti niin huonoille ja epäonnistuneille saviastioille taivaallisen Isämme käytössä. 

Tämän päivän tarinoista muistan esimerkiksi arkkipiispan, joka kertoi saarnassaan (muistaakseni Notre Damen katedraalissa) nuoresta miehestä, joka meni rippituoliin valehtelemaan, ja miten Jumala silloin pysäytti hänet viisaan rippi-isän antaman katumusharjoituksen kautta. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja - ja arkkipiispa. 

Eräs tarina kertoi siitä, miten suurempi vihollinen kuin ympärillämme oleva myrsky on se pelko, jonka annamme hallita sisällämme. En muista, mitä Lemmetyinen siitä sanoi, mutta se antoi ajattelemisen aihetta. 

Koskettava on tarina äidistä, joka aina sanoi päiväkotiin jäävälle pienelle pojalleen, että ei häntä jätetä yksin (en muista tarkkaa sanamuotoa, siinä oli jotain muutakin, ehkä älä pelkää tms.). Kun vanha äiti sitten oli Alzheimer-potilaana hoitokodissa, poika sanoi aina pois lähtiessään hänelle nuo samat sanat, että ei sinua jätetä yksin. Äiti tuntui vielä muistavan nuo tutut sanat, ja sai varmasti niistä lohtua. Lemmetyinen kertoo sitten, miten meitäkään ei jätetä yksin, vaan laulun sanoin: 

Milloinkaan ei hän hylkää, 

lastensa kanssa hän on. 

Jumalan kämmenellä 

ei kukaan ole turvaton. 

Puhutteleva on tämäkin Riitta Lemmetyisen kirja. Nyt jään toivomaan, että silmäni tulisivat parempaan kuntoon, mutta sitä odotellessakin yritän kyllä lueskella aina kun vain pystyn. Ellen voi lukea, kuuntelen sitten Erkki Lemistä. 

Toivottavasti kristillisiä äänikirjoja saadaan lisää. Ovathan jotkut parempia kuuntelijoita kuin lukijoita, ja on myös huonosilmäisiä, sokeitakin ihmisiä, jotka voisivat kaivata kristillistä kirjallisuutta. 

Jos joku haluaa muistaa rukouksin, se on tervetullutta. Tähän blogiin palaaminen tuntui niin johdatukselta, mutta jos silmät eivät tästä parane, ei blogin jatko näytä hyvältä. 

Perussanoma 2017 

Äänitys, miksaus, masterointi: Aku Lundström / AL-Sound 

Kannen kuva: Erkki Jokinen 

Kansitaitto: Taneli Törölä