Lauri Koskenniemi: Kotona odotetaan

Tässä taas yksi Lauri Koskenniemen hartauskirja, tällä kertaa vuodelta 1981. Armollista ja hoitavaa julistusta tässäkin. 

Varsinkin kirjan alkupuolella on paljon sellaisia kirjoituksia, joissa armo tulee alas. Mitään ei vaadita, kaiken saa lahjaksi. Saa vain ojentaa tyhjän kätensä ja ottaa lahjan vastaan. Koskenniemi muistelee Lohtajan valtakunnallisia evankeliumijuhlia kesällä 1981: miten siellä ehtoollispöydässä eräs pienokainenkin isänsä sylistä ojensi kätensä kohti ehtoollisleipäastiaa kuin sanoakseen: Anna minullekin. Ja niin mekin saamme pyytää, eikä meitä jätetä osattomiksi: 

Ojenna vain tyhjä kätesi: anna minullekin. Siinä se usko juuri on, jota ahdistuneena olet sisimmästäsi etsinyt. Siihen tyhjään käteen Jumala antaa koko armonsa ja lahjaksi. 

  Ojenna vain. Katso Herrasi ristillä täytettyä työtä. Siinä tyhjät ja kelvottomat on nostettu Jumalan armoon. 

Koskenniemen teksteissä hoitavaa on sekin, että heikot, sairaat ja väsyneet saavat luvan olla heikkoja. Lutherkin kirjoittaa kunnon isästä, joka ei hylkää lastaan, "vaikka se on likainen, rupinen tai muuten heikko". Koskenniemi toteaa, että äidin ja isänkin rakkaus kohdistuu aivan erityisesti siihen lapseen, joka on sairas tai muuten muita heikompi. Hän jatkaa: 

Juuri tällainen on Kristus. Mitä heikompi, sen rakkaampi. Mitä yksinäisempi ja onnettomampi, sitä ehdottomampana kohdistuu hänen hyvyytensä tähän usein toisten vieroksumaan. 

Ja entä sitten kekäle, mustaksi hiiltynyt puunpala, joka vielä hetken hehkuu hiilloksessa, ja sitten se on tuhkaa: 

Kekäle on aivan tarpeeton. Ehkä tunnet itsesi kuin loppuun hehkuneeksi kekäleeksi, jota kukaan ei enää tarvitse. Tarpeeton, pois joutava. Joku on voinut taitamattomuudessaan, jopa armottomuudessaan siitä sinulle sanoakin. 

  Jumala on toisenlainen. Hän ottaa omakseen sellaisen, jolla ei ole mitään arvoa. Hän tempaa tuhoutumassa olevan kekäleen tulesta. Sen hän tekee rakkautensa tähden. 

Monia muitakin aiheita Koskenniemi sitten käsittelee. Vääränlaista oikeassa olemisen tarvetta, tehtäväämme olla suolana tässä maailmassa, Martan sisarta Mariaa, oikeaa ja väärää ihmisten kalastamista, kirkkovuoden eri aiheita - ja paljon muuta. Hyvin puhuttelevaa luettavaa on tämäkin Lauri Koskenniemen teos. 

SLEY-Kirjat 1981 

134 sivua 

Kansi: Pertti Judin