Anna-Liisa Valtavaara: Huolena huolehtiminen

Huolehtimista ja suoranaista murehtimista monet harjoittavat ihan työkseen. Anna-Liisa Valtavaara toteaa, että sillä alalla tehdään myös paljon ylitöitä. Yötöiksikin murehtiminen tahtoo mennä, kun huolet vievät helposti yöunet. Myös terveyteen jatkuva huolitaakan alla eläminen voi vaikuttaa - ja ennen kaikkea koko elämänlaatuun. 

Apua siihen siis todella tarvitaan. Mitä me ammattimurehtijat voisimme tehdä helpottaaksemme oloamme ja eloamme? Valtavaara tarjoaa kirjassaan monia hoitokeinoja tähän vaivaan. 

Aluksi kirja kuitenkin käsittelee sitä, mitä kaikkea murehtiminen voi olla, mikä sitä aiheuttaa, miten monilla eri tavoilla se voi ilmetä eri ihmisten elämässä. Lukijalle esitellään mitä erilaisimpia huolehtijatyyppejä, joista voi löytää sen omankin (tai omatkin) tyyppinsä. Entä mitä erilaisia pelkoja huolehtimiseen voi sisältyä? Niitäkin on monia aina hylätyksi tulemisen ja epäonnistumisen pelosta menettämisen ja katastrofin pelkoon. 

Ja mitä kaikkea hyvää murehtijan elämästä puuttuu? Esimerkiksi ilo, tyytyväisyys, levollisuus, mielenrauha, unelmat ja uskallus uuteen, toivo, luottamus... Jopa realismi: että elämässä voikin käydä myös hyvin! Sekin voi siis olla realismia - mitä monen aina pahinta pelkäävän pessimistin on vaikea sisäistää. 

Onneksi sitten tulee myös pitkä lista keinoja huolirepun keventämiseen. Näistä jokainen voi poimia itselleen sopivimmat. Minua kiinnosti esimerkiksi ajatus huolipäiväkirjan pitämisestä. Kun kirjoittaa murheensa ja pelkonsa ylös, voi myöhemmin tarkistaa, miten moni niistä toteutui. Ja varsinkin: miten moni ei toteutunut - ovathan useimmat peloistamme tutkitusti aivan turhia. 

Kirjan lopussa on sitten myös hengellistä antia eli Jumalan lupauksia huolehtijalle. Voimme saada Jumalalta turvallisuuden tunnetta, luottamusta, lohdutusta ja tulevaisuuden toivoa. Raamatusta löytyy valtavasti ihania lupauksia; sieltä jokainen voi etsiä ne, jotka itseä parhaiten rauhoittavat. Jumala rakastaa meitä, haluaa meille hyvää ja on luvannut pitää meistä huolta. Myös rukous voi rauhoittaa, hoitaa ja parantaa meitä. 

Niille, jotka helposti näkevät tulevaisuuden toivottomana ja asiat synkempinä kuin ne ovatkaan, tässä pari ajatusta kirjasta. Ajattelussamme voi silloin olla korjaamisen varaa: 

Mieleeni on jostain jäänyt viisaalta ja todelta kuulostava ajatus: "Se, mihin keskityt, vahvistuu." Jos keskittyy huoliin ja murheisiin tai toivottomuuteen, ne kaikki vahvistuvat, ne tuntuvat entistä suuremmilta. Jos keskittyy hyviin asioihin ja mahdollisuuksiin sekä toivoon, niiden vaikutus kasvaa entistä suuremmaksi ja enemmän elämää vahvistavaksi. Niinpä ei kannata vain kauhistella pahaa maailmaa, vaan yrittää nähdä siinä myös hyvää. Sanotaan myös, ettei pidä kauhistella pimeyttä, vaan sytyttää kynttilä. Se on toivon näkökulma. 

Jos varaudumme aina vain huonoihin vaihtoehtoihin, kaikkeen siihen, mikä voi mennä pieleen, Valtavaara muistuttaa: 

Kuitenkin jotain muuta on. Maailmassa on sittenkin paljon hyvää ja kaunista, mielenkiintoista ja innostavaa, rohkaisevaa ja ilahduttavaa. Niilläkin voi täyttää ajatuksiaan, niihinkin voi käyttää aikaansa. Ja toden totta - elämässä voi käydä myös hyvin, jopa oikein hyvin ja monessa suhteessa. Ei kaikki mene aina pieleen. Ei kaikesta tule ongelmia. 

Hyvä ja ajatuksia herättävä kirja. Kuten Anna-Liisa Valtavaara toteaa, murehtimisesta pois oppiminen ei toki käy helposti eikä nopeasti. Se vaatii aikaa ja vaivannäköä. Eikä varsinkaan kaikista murheista pääse kertaheitolla - ja toki elämään myös kuuluu erilaisia huolia. Mutta yksi kerrallaan niitä voi alkaa työstää: olisiko mahdollista, ettei tätä asiaa tarvitsisikaan kantaa painolastina mielessään joka päivä aamusta iltaan? 

Kirjapaja 2009 

284 sivua 

Kansi: Petri Kovács