Niilo Tuomenoksan ja William Uotisen keskeisiä ajatuksia
Niilo Tuomenoksa ja William Uotinen olivat aikoinaan tunnettuja Kansan Raamattuseuran julistajia ja ystävyksiä, joita yhdisti kirkas armon evankeliumi. Itsekin tunnettu ja rakastettu KRS:n julistaja Erkki Leminen jakaa tässä kirjassa heidän henkilökuvansa sekä otteita heidän julistuksestaan. Esipuheessaan Leminen tiivistää Tuomenoksan ja Uotisen vaikutuksen näin:
Sain heidän julistuksensa kautta Jumalan evankeliumista syvällisemmän ja kirkkaamman käsityksen kuin mistään muualta tai keneltäkään muulta lukuunottamatta Paavalia ja Martti Lutheria.
Tuomenoksaa ja Uotista yhdisti sekin, että molemmat liittyivät luterilaiseen kirkkoon jo reilusti keski-iän ylittäneinä ja pitkän uran vapaitten suuntien piirissä tehneinä: Niilo Tuomenoksa metodisti- ja vapaakirkossa, William Uotinen helluntaiherätyksessä. Myöhemmin kumpikin oli muuttanut Amerikkaan, jossa he ystävystyivät ja josta käsin alkoi heidän työyhteytensä kotimaan luterilaisen kirkon kanssa. Molemmat suorittivat teologisen loppututkinnon, ja Tuomenoksa myös vihittiin luterilaisen kirkon papiksi.
Molemmille kirkastui ja tuli tärkeäksi uskon kautta saatava ja yksin Kristuksen sovituksen ansiosta ihmiselle luettava lahjavanhurskaus. Kaikki omat yritykset oli lyöty romuksi, omat ansiot oli riisuttu pois, eikä mitään muuta toivoa jäänyt kuin Kristus. Hänen ristintyönsä oli näille miehille niin rakas, että mikään muu ei heille riittänyt, ja sitä armon ihmettä he tahtoivat aina pitää esillä. Heidän mukaansa julistaja, joka todella löytää evankeliumin, ei voi muuta enää julistaa. Joskin tällainen julistaja voi jäädä yksinäiseksi, kun ihmiset hetkeksi evankeliumista ilahduttuaan haluavatkin jo kuulla lakia, kuten William Uotinen totesi.
Niilo Tuomenoksan opetuksista jäi mieleeni muun muassa se, ettei meidän tule puhua vain lahjavanhurskaudesta, vaan myös lahjapyhityksestä. Meidän vanha ihmisemme on toivottomasti parantumaton, emmekä pysty sitä pyhittämään. Sen hurskaaksi tekemisestä tehtiin Golgatalla loppu. Kristillisyys, joka perustuu ihmisen omiin yrityksiin tulla paremmaksi, on akanoitakin heppoisempaa, Tuomenoksa toteaa. Synti kun riippuu meissä kiinni, ja niin oman sydämensä maastoissa voi pyhäkin kahlailla loassa.
Jos eivät omat teot meitä pelasta, niin eivät kokemuksetkaan. Tuomenoksa muistuttaa:
Autuuden lähde ei ole valtavinkaan kokemus, vaan yksin Kristus. Älä yritä elää kokemuksestasi: se on ehkä jo huomenna syöty loppuun.
Mihinkään omaan ei pelastuksen asiassa pidä luottaa. Sen Tuomenoksa sanoittaa näinkin:
Autuaita ne, jotka ovat kokonaan menettäneet oman kristillisyytensä ja joiden ainoa hengellisyys on Herra itse.
Tuomenoksalta kirjassa on ajatuksia muistakin aiheista, kuten yksinäisyydestä, avioliitosta ja ystävyydestä.
William Uotisen teksteissä käydään läpi keskeisiä asioita, kuten mitä synti on, mikä on Jumalan lain merkitys sekä mikä meidät vanhurskauttaa ja mikä ei. Ja mitä vanhurskauttaminen on: syyllisen syyttömäksi julistamista. Siinä meitä ei tehdä vanhurskaiksi, vaan Jeesuksen sovitustyön tähden Jumala pitää meitä vanhurskaina ja julistaa meidät sellaiksi, Uotinen kirjoittaa.
Synnistä Uotinen opettaa ytimekkään luterilaisesti:
Mehän emme ensi sijassa ole syntisiä siksi, että teemme syntiä, vaan teemme syntiä siksi, että olemme syntisiä.
Lakia hän vertaa mittapuuhun, joka näyttää, mihin meidän pitäisi pystyä - mittapuu vain on kymmenen metrin korkuinen ja syntinen siinä vieressä täysin alamittainen:
Mittapuu osoitti miten pitkäksi on kasvettava, jotta täydellisyys saavutettaisiin, mutta se ei auttanut syntistä kasvamaan milliäkään. Mahdotonta hänen oli täyttää mittaa. D. L. Moody sanoo, että laki on Jumalan peili, jonka Jumala heitti maan päälle, että ihminen siitä näkisi oman likaisuutensa. Mutta peilihän ei pysty likaa poistamaan.
Hieno vertaus.
Syvällistä sanomaa on todella ollut näillä kahdella julistajalla. Molemmat kirjoittivat myös kirjoja, joista minullakin on hyllyssäni muutamia. Tuomenoksan Paavali-kirjan olen joskus lukenutkin. Nyt varsinkin William Uotisen Sinäkin olet perillinen kuulostaa kiinnostavalta.
Niilo Tuomenoksa tunnetaan erityisesti monille rakkaasta Vaellusvirrestään: Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa.
Kaksi vaeltajaa on lukemisen arvoinen kirja, josta tässä vain muutamia poimintoja. Kannattaa tutustua näiden miesten julistukseen, ellei se vielä ole tuttua.
Karas-Sana Oy 1985
155 sivua
Kansi: Maija Sohlman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti