Toivon ja rohkaisun tarinoita
Riitta Lemmetyistähän luin viimeksikin ja ihastuin niin, että halusin heti jatkaa hänen kirjojensa parissa. Taas sain valtavan paljon näistä teksteistä, vaikka kirja onkin hyvin ohut ja tekstit tosiaan lyhyitä. Mutta ei se määrä, vaan laatu. Miten Lemmetyisellä onkin taito sanoa muutamalla sanalla niin paljon? Ja niin koskettavasti - hänen kirjoituksensa menevät suoraan sydämeen. Niiden äärellä saa kokea vapauttavia ahaa-elämyksiä.
Yksi sellainen hyvin koskettava kirjoitus on otsikoitu Nimi hukassa. Siinä Lemmetyinen kertoo ensin eräästä Lempistä, jonka nimi oli lapsilta hukassa, ja sitten naisesta, jonka hänen puolisonsa oli hylännyt, kun vaimon ulkonäkö muuttui tulipalossa saatujen palovammojen seurauksensa. Tällaista on meidän ihmisten lempi, se voi loppua. Mutta entä Jumalan rakkaus? Lemmetyinen kirjoittaa:
Opetuslapsi Johanneksella oli myös omakohtainen kokemus asiasta. Hän näki, kuinka Jeesusta hakattiin, pilkattiin ja nöyryytettiin. Runnellun rinnalle ei jäänyt yhtään ystävää, sillä opetuslapsetkin hylkäsivät hänet. Jeesus oli muuttunut. Hän ei ole enää se sama, jota he kerran lähtivät seuraamaan.
Entä Jeesus? Nyt hänellä olisi ollut aihetta muuttaa omaa asennettaan opetuslapsiaan kohtaan. Koskaan aikaisemmin Johannes ei ollut kokenut sellaista mitä hän nyt koki: Löytyi joku, jonka lempi ei koskaan lopu. "Jeesus oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti."
Lohdullinen on myös esimerkiksi luku Kiertotie, jossa Lemmetyinen kirjoittaa siitä, miten elämän kiertotiet, vaikeuksien vuoret ja ahdistusten rotkot voivat sittenkin olla meille siunauksen teitä. Mooseskin kertoi apelleen vaivoista, joita he olivat kokeneet matkalla, mutta myös siitä, miten Herra oli heitä auttanut. Vaivojen keskellä saamme samalla kokea Jumalan apua.
Kipujen siunauksesta kertoo hyvin koskettavasti myös luku Kampurajalka. Se kertoo lähettiperheen pojasta, jolla oli syntyessään kampurajalka. Leikkauksen jälkeen vanhempien piti vääntää pojan jalkaa joka päivä. Poika huusi sydäntäsärkevästi: Rakas isä, älä enää, älä enää! Isän sydämeen sattui, mutta pakko oli jatkaa vääntämistä. Myöhemmin poika oli kuitenkin onnellinen, kun jalka oli terve ja hän sai pelata jalkapalloa. Lemmetyinen kysyykin:
Eikö meidänkin elämässämme ole asioita, joista haluaisimme kiihkeästi vapautua? Olemme rukoilleet hartaasti, mutta mitään ei ole tapahtunut. Voisiko olla, että Taivaallinen Isämme vääntää kampurajalkaamme meidän parhaaksemme? Voisiko olla, että me kerran kiitämme Jumalaa siitä, ettei hän päästänyt irti liian aikaisin? Muuten emme ehkä pääsisi maaliin.
Vapauttava on erään luvun ajatus, ettei Jumalan siunauksia ja rukousvastauksia tarvitse ansaita onnistuneella hengellisyydellä (kuten ei pelastustakaan). Saamme rukoilla kirjan sanoin:
Elävä Jumala, kiitos siitä, että lahjoihisi ei liity ehtoja. Vapauta minut taivaan lahjojen ansaitsemisyrityksistä ja anna minulle rohkeutta omistaa ne tällaisena kuin olen.
Kuten tavallista, Riitta Lemmetyisen teksteissä armo tulee alas. Se on lahja, jonka saa vain ottaa vastaan. Juuri tällaisina kuin olemme.
Kirja käsittelee monia eri aiheita. Nimi Anna sydän avara tulee luvusta, jossa puhutaan ystävyydestä. Samaa aihepiiriä on myös luvussa Sydämen laajennus. Saakoon meidän sydämemme avartua niin, että siellä olisi tilaa toisille ihmisille.
Ennen kaikkea avara on Jumalan sydän ja Jumalan armo. Sitä ilosanomaa tämäkin kirja jakaa lukijalle runsain määrin.
Kauniiden värikuvien ja hoitavien tekstien ansiosta Lemmetyisen teos sopii hyvin lahjakirjaksi.
Minerva Kustannus Oy 2009
55 sivua
Kansi: Kalevi Nurmela
Valokuvat: Aarne ja Taneli Laasonen, Juutiprint ja Marianne Jansson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti