Ayako Miura: Kalliolle rakennettu

Suomentanut Virpi Soveri 

Japanilainen kristitty kirjailija Ayako Miura on kirjoittanut tämän romaanin tuntemansa kristityn miehen, Shinkichi Suzukin muistelmien pohjalta. Asahikawalainen Suzuki oli kirvesmies, joka rakensi Miurankin talon. 

Romaanissa miehen sukunimi on Suzumoto. Hän on todella värikäs persoonallisuus, joka sanoo mitä ajattelee. Suzumoto ei pelkää vahvempiaan eikä ylempiään, vaan on aina valmis taistelemaan vääryyksiä vastaan. Hän ei hyväksy heikompien sortoa eikä anna muiden hyppiä omillekaan silmilleen. Sodassakin jopa ylempiarvoiset pelkäävät hänen voimakasta äänenkäyttöään. 

Suzumotohan joutui vuonna 1937 muiden japanilaisten lailla Kiinaan sotimaan, vaikka heistä kukaan ei ymmärtänyt, miksi siellä piti sotia. Kirjassa onkin myös kiinnostavaa kuvausta rintamalta ja kiinalaisten kyläläisten kohtaamisista. 

Mutta jos mennään ihan alkuun, Shinkichi-pojan isä kuolee jo ennen hänen syntymäänsä. Kauan ei elä ensimmäinen isäpuolikaan. Toinen isäpuoli elää pitkään ja on ikävä kyllä kelvoton mies: työnteko ei häntä innosta, mutta sake kyllä maistuu. Niinpä äiti joutuu raatamaan perheen elättämiseksi, ja Shinkichin lapsuus on kurja ja köyhä. Lopulta hänenkin on lähdettävä kirvesmieheksi jo kuudennen luokan jälkeen. 

Mutta hän on kunnon mies, joka haluaa tehdä työnsä hyvin, ja hän saakin arvostusta ja töitä. Valitettavasti Shinkichi joutuu rakentamaan taloja myös eräälle konnalle, eikä siitä seuraa pelkästään hyvää. 

Kirja kertoo myös Shinkichin rakkausasioista ja perheen perustamisesta. Sekä tietysti siitä, miten hänestä lopulta tulee kristitty. Hänelle on mullistavaa kuulla Jumalasta, joka ei rankaise: 

Saattoiko elämässä olla mitään sen parempaa, jos se oli totta. Tuli niin iloinen ja levollinen olo, että se tuntui sormissa ja varpaissa asti. 

  Ajatelkaas nyt, että isäni kuoli kantaessaan rakennushirttä silloin, kun äiti vielä odotti minua. Sitten kuoli toinenkin isäni. Äiti itki usein aivan kyyneleitä vuodattaen ja sanoi: 

  "Mistähän minua rangaistaan, kun minulle aina käy näin huonosti." 

  Ihmisetkin sanoivat usein: 

  "Mikähän rangaistus tuon Suzumoton perheenkin osana on." 

  Joka tapauksessa minä ihastuin heti tuohon kristinuskon Jumalaan, joka ei rankaise. 

Suomalaisille lukijoille kiinnostava yksityiskohta on se, että tarinassa on mukana suomalainen lähetystyöntekijä. 

Kristittynä Suzumoto taistelee edelleen heikompien sortoa ja vahvempien pöyhkeilyä vastaan. Ihailtavan rohkea ja suoraselkäinen mies kerta kaikkiaan! 

Oli virkistävää lukea näin railakkaasta persoonasta, joka ei joutunut kenenkään kynnysmatoksi. Hän ei selvästikään ollut mikään aina kaikkia miellyttävä ja eriävät mielipiteensä salaava japanilainen. 

Suzumoto itse toteaa: 

Jos ihminen uskaltaa sanoa sanottavansa rohkeasti, niin vääräkin vastustaja kyllä kavahtaa, mutta japanilaisilla ei ole rohkeutta. Kaikki vain kääritään villaisella. 

Kun Suzumoto joutuu sodassa monet kerrat napit vastakkain ylempiensä kanssa, tulee mieleen, että tässähän on oikea Japanin Antero Rokka. Hymy huulessa piti välillä lukea hänen edesottamuksistaan. Suzumoto toteaakin jälkeenpäin, ettei siellä tainnut olla ketään yhtä hullua kuin hän. 

Kalliolle rakennettu on kiinnostava ja mukaansatempaava romaani. Sopiva yhdistelmä japanilaista elämänmenoa ja kristillistä sanomaa. 

SLEY-Kirjat 1991 

224 sivua 

Alkuteos: Iwa ni tatsu (1979) 

Kansi: Seppo Polameri