Leif Andersen: Miksi nukut, Herra?

Suomentanut Helinä Kuusiola 

Tämän kirjan nimi nousee psalmista 44, jossa Jumalalle esitetään tuo kipeä kysymys: Miksi nukut, Herra? Yhä uudelleen ovat lukemattomat ihmiset joutuneet kysymään juuri samoin oman elämänsä myrskyissä. 

Tanskalainen pastori ja käytännöllisen teologian lehtori Leif Andersen käsittelee kirjassaan kärsimyksen ongelmaa hyvin perusteellisesti ja syvällisesti monesta eri näkökulmasta. Kun jo aihekin on raskas ja kirja kovin syväluotaava, ei tämä mitään kevyttä luettavaa ole. Mutta jos on kiinnostusta ja voimavaroja lukea tästä aiheesta, Andersenilla on kyllä todella paljon hienoja ajatuksia. 

Niin perusteellinen kuin onkin, ei hänkään sentään väitä pystyvänsä vastaamaan kaikkiin meidän miksi-kysymyksiimme. Ei tällaista aihetta pysty kukaan ihminen selittämään tyhjentävästi. Moni kysymys jää vastausta vaille. Hyvä onkin Andersenin huomio, ettei Jobkaan saanut vastausta kysymyksiinsä; ei hän saanut tietää, miksi kaikki paha oli hänelle tapahtunut. Mutta jo ennen kuin Jobin ulkoiset olosuhteet muuttuivat paremmiksi, hän sai rauhan, sillä hän oli kohdannut Jumalan. 

Meitä kristittyjä kärsimys saa toivon mukaan olla johtamassa juuri lähemmäs Jeesusta - näkemään sen, mikä elämässä on tärkeintä ja todellinen aarteemme: Jeesuksen meille hankkima pelastus. Kaikki muu täällä maailmassa on katoavaa, mutta Golgatan työ kestää. 

Jumala on salattu, ja me näemme hänet vain selkäpuolelta, kuten jo Luther on sanonut. Jumala ei nuku, mutta hän kätkeytyy - usein vastakohtiinsa:  

Kun Jumalan apu on lähinnä, hän näyttää uskovasta usein olevan kaikkein kauimpana. Hän näyttää vihaiselta ja ankaralta, vaikka on todellisuudessa rakastava ja huolehtiva; hänen valtakuntansa vaikuttaa heikolta mutta voittaa todellisuudessa kaikki muut vallat. 

Niinpä Golgatallakin juuri suurin tappio olikin suurin voitto:  

Sen vuoksi Jumalan pelastusteko jää meiltä niin monin tavoin salatuksi; kun hän aikoo saada voiton Kiusaajasta, kuolemasta ja tuomiosta, hän tekee sen antamalla Kiusaajan, kuoleman ja tuomion naulata hänet itsensä ristille. Kukapa uskoisi, että Jeesuksen kuolema - Jumalan sallima! - merkitsi ratkaisevaa voittoa Jumalan rakkaudelle. Ja kun hän haluaa vahvistaa uskoamme ja antaa meille voiton jalossa taistelussa, hän johdattaa meitä tappion, hädän ja ahdingon kautta. 

Leif Andersen ei kaihda kipeitäkään kysymyksiä eikä hän sorru kaunistelemaan mitään tai käyttämään korulauseita, vaan kirjoittaa hyvin rehellisesti. Hän kuvaa todellisuutta juuri niin raadollisena kuin se on. Miksi meidän elämämme näyttää monesti olevan niin kaukana siitä kaikesta ihanasta, mitä Raamattu lupaa? Muun muassa tätä Andersen pohtii. 

Hän tietää, että kärsivää ei yhtään lohduta se, että joskus tämä vielä kääntyy parhaaksesi. Kärsivällä on oikeus huutaa Jumalalle ja purkaa tuskaansa, kuten Job ja psalmien kirjoittajatkin tekivät. Mutta tulee myös aika nousta ja jatkaa matkaa; siitäkin Andersen kirjoittaa. Jossain vaiheessa voi opetella jopa kiittämistä. Mutta väkisin hampaat irvessä Andersen ei vaadi ketään kiittämään. Kaikki aikanaan. 

Kirjassa on syvällistä luterilaista ristin teologiaa, ja varsinkin viimeinen kolmannes menee muutenkin hyvin teologiseksi. Siellä tulevat vastaan kysymykset esimerkiksi Jumalan kaikkivallan rajoista, kadotuksesta ja sidotusta ratkaisuvallasta. 

Kirjan alussa on tärkeää pohdintaa kärsimyksen alkuperästä. Aiheuttaako sitä Jumala vai Saatana, ja mikä heidän kummankin rooli on tässä kaikessa? Andersen opettaa Raamatun pohjalta, että Saatana on vain Jumalan kahlekoira, joka ei voi tehdä yhtään enempää kuin Jumala sallii. 

Andersenin teos sisältää niin paljon, ettei siitä voi tässä nostaa esiin kuin jotain pientä. Lopuksi vielä yksi ote kirjasta: 

Jumalan isällinen varjelus ei todellakaan merkitse, että me emme koskaan enää joutuisi kärsimään. Se merkitsee, että hän on kukistanut kärsimyksen ja käyttää sitä nyt tahtonsa mukaan omaan hyvään tarkoitukseensa. Hän varjelee meitä kaikilta voimilta, jotka käyttäisivät kärsimystä turmelukseksi ja hävitykseksi. --- 

Kristuksen käsi on ympärilläsi. Eikä siinä kädessä mene rikki mikään minkä ei pidä mennä rikki. Georg S. Geil 

Hän ei ota kärsimystä pois elämästämme. Hän muuttaa sen. Se ei ole enää ase Saatanan tuhoavissa ja pahantahtoisissa käsissä - nyt se on työväline Kristuksen rakastavissa käsissä. 

Perussanoma on julkaissut tästä kirjasta toisen, uudistetun painoksen vuonna 2005. Andersenilta on suomennettu myös Rukoilinko riittävästi - Rukouksen pettymyksiä ja iloja (Perussanoma 2002) ja Kun Jumala vaikenee (Perussanoma 2016). 

Kirjaneliö 1989 

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen julkaisu 

223 sivua 

Alkuteos: Gud, hvorfor sover du? (1987) 

Päällys: Marja-Leena Kirjonen-Mäntylä 

Leif Andersen vieraili viime talvena Suomessa Teologisilla opintopäivillä. Hänen ajatuksiaan kärsimyksestä voi lukea Seurakuntalainen-sivuston artikkelista, jonka otsikossa hän toteaa: "Vihaisessa rukouksessa on paljon toivoa!"