Psalmin 51 selitys
Jos syntiä ei ymmärretä oikein, ei ymmärretä sitäkään, mitä armo on, toteaa Martti Luther psalmin 51 selityksensä alkupuolella. Hän jos kuka onkin osannut tehdä hyvin selväksi sekä synnin että armon, lain ja evankeliumin, sen miten ihminen pelastuu ja miten hän ei pelastu.
Tuota selkeää julistusta tarjoaa myös tämä kirja, joka ilmestyi suomeksi viime vuonna. Aikaisemmin on ollut olemassa Fredrik Gabriel Hedbergin 1840-luvulla tekemä suomennos osasta tästä psalmiselitystä.
Kesällä 1532 uskonpuhdistaja piti luentoja psalmista 51, ja tämä teos perustuu Veit Dietrichin noista luennoista tekemiin muistiinpanoihin.
Lutherin aikana oli vaikea löytää armollista Jumalaa, mutta nykylukijalle Lutherin opetusten äärellä selviää, että niin valtava ja ihana kuin Jumalan armo onkin, ei kaikki ole kuitenkaan pelkkää armoa, vaan on olemassa myös Jumalan viha ja tuomio, jotka olemme ansainneet synneillämme ja jotka kohtaavat meitä, ellemme pakene armollisen Jumalan syliin. Mutta juuri siksi se armo onkin niin ihana, koska synti ja tuomio ovat niin kauhistavia. Mihin armoa tarvittaisin, jos synti olisi Jumalan silmissä pikkuasia, jota voisi katsoa läpi sormien?
Luther toteaa, että on olemassa kahdenlaisia syntisiä: niitä, jotka eivät tajua syntisyyttään (eivätkä siksi koe tarvitsevansa armoakaan), ja niitä, jotka tajuavat syntisyytensä. Syntiään surevalle on kuitenkin aina pakopaikka; siksi meidän ei tarvitse jäädä loputtomiin rypemään syyllisyydessämme. Lutherin sanoin:
Aina kun omatuntomme kalvaa ja vaivaa meitä syntiemme tähden, meidän on käännettävä mielemme pois synnistä ja kääriydyttävä Jumalan syliin, joka tarkoittaa armoa ja laupeutta. Meidän ei pidä ensinkään epäillä, että hän tahtoo osoittaa armon ja laupeuden kurjia ja ahdistettuja syntisiä kohtaan, samoin kuin hän tahtoo osoittaa vihan ja tuomion paatuneita syntisiä kohtaan.
Nykyään käsitys synnistä ja armosta on monilta niin hämärtynyt, että on virkistävää lukea tällaista tekstiä, jossa asiat tehdään selviksi ihan kerta kaikkiaan. Kirjan suomentanut Hannu Lehtonen toteaakin esipuheessaan:
Psalmiselityksessään Luther sanoo voimakkaasti: "Teologian varsinainen kohde on nimittäin ihminen, joka on syypää syntiin ja synnin kadottama, ja Jumala, joka on syntisen ihmisen vanhurskauttaja ja vapahtaja. Kaikki, mitä tämän kohteen ulkopuolella teologiassa tutkitaan ja väitellään, on harhaa ja myrkkyä." Siinä on tärkeä opetus myös meidän ajallemme!
Luonnollisesti Luther tuomitsee myös kaikki aikalaistensa hyvitystyöt, joilla he kuvittelivat voivansa ansaita pelastuksen. Kukaan ei pelastunut silloin, ei pelastu nykyään eikä koskaan millään hyvillä teoillaan eikä olemalla ns. "hyvä ihminen". Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta.
Lutherille vaikea sana oli aikoinaan vanhurskaus. Jumalan vanhurskaus kun selitettiin totuudeksi, jolla Jumala tuomitsee syntiset. Mutta kuinka kukaan voi rakastaa tällaista Jumalaa, joka tahtoo menetellä syntisten kanssa vanhurskauden mukaisesti, Luther kysyy. Hän jatkaa:
Muistakaa sen tähden, että Jumalan vanhurskaus on se, jolla meidät vanhurskautetaan, eli syntien anteeksiantamuksen lahja. Tämä vanhurskaus Jumalassa on suloinen vanhurskaus, sillä se ei tee Jumalasta vanhurskasta tuomaria vaan anteeksiantavan isän, joka ei tahdo tuomita vanhurskaudellaan vaan vanhurskauttaa ja päästää syntiset synneistään.
Nykyihmiselle vanhurskaus-sana on hepreaa muista syistä; se ei sano monelle enää mitään. Ja uskovienkin piirissä voi kuulla sanottavan esimerkiksi niin, että Jeesuksen mainitsema vanhurskauden nälkä ja jano on Jumalan oikeamielisyyden kaipausta. (EDIT: Niin, tämä ajatushan oli tietysti UT2020-käännöksestä: Onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano... Onnellisia ovat ne, joita vainotaan oikeudenmukaisuuden vuoksi...)
Itselleni kuitenkin Jumalan vanhurskaus on rakas juuri siinä merkityksessä, jossa Luther siitä puhuu.
Paljon muutakin voisi tästä teoksesta sanoa, mutta tässä muutama päällimmäinen ajatus. Tällainen kirja on aarre. Luther keskittyy pääasiaan, siihen mikä meille on kaikkein tärkeintä ja kalleinta - syntien anteeksiantamukseen.
Luther-Kirjat Oy 2022
Julkaisija: Concordia ry
Käännöksen ja kieliasun tarkastus: Maria Laulumaa
Kansikuva: Hyvä Paimen. Mosaiikki 400-luvulta. Wikicommons.
Graafinen suunnittelu ja taitto: Marko Oikarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti