Petri Tuunainen: Siipeni murtuneet

Helinä Ilkan tarina 

Tämä kirja kertoo iskelmälaulajana tunnetuksi tulleesta Helinä Ilkasta, joka tuli myöhemmin uskoon. 

Hän kertoo olleensa pikkutytöstä lähtien kova laulamaan. Hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä oli jo viisivuotiaana äitienpäiväjuhlassa. Sen jälkeen ei Helinän kotikylällä Alajärven Saukonkylällä monta sellaista tilaisuutta järjestetty, johon häntä ei olisi pyydetty laulamaan. 

Nuorena hän muutti Helsinkiin ja työskenteli vuosien ajan pankissa, kunnes tuli sitten aika lähteä iskelmälaulajan uralle. Viihdemaailma ja julkisuus oli kuitenkin armotonta, varsinkin kun Helinä Ilkka itsekin on luonteeltaan herkkä, kuten myös moni muu artisti, joista hän kirjassa kertoo. Monelle herkälle ihmiselle on siinä maailmassa käynyt huonosti, ja elämä on loppunut lyhyeen. 

Kauniina vaaleaverikkönä Helinä Ilkalle muodostui imago Suomen Marilyninä ja Dolly Partonina. Vasten tahtoaan seksisymboliksi joutuminen söi uskottavuutta ja oli raskasta laulajalle, joka oli todelliselta luonteeltaan jotain aivan muuta: herkkä, säädyllinen ja syvällinen. 

Olin pohjimmiltani Jumalaan uskova peräkylän tyttö ja oikea perusvanhapiika. Ulkoinen imagoni oli täydessä ristiriidassa oman sisimpäni ja minuuteni kanssa. Aikojen saatossa tämä ristiriita repi ja rikkoi minussa olevan herkän taiteilijan sisäisesti. 

Niinpä Helinä Ilkka totesi, että jotain tärkeää hänen elämästään puuttui, eikä hän halunnut enää jatkaa näin, koska: Oli niin kuluttavaa elää tuollaisessa valhemaailmassa vetämässä jotain rohkean bimbon roolia. Laulaja mietti elämäänsä ja kuunteli kotona ollessaan Viktor Klimenkon hengellistä musiikkia. Varsinkin laulu Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa kosketti häntä syvästi. 

Vuonna 2006 Helinä Ilkka tuli uskoon, ja koko hänen elämänsä muuttui. Tyhjyyden ja levottomuuden tilalle tuli ihmeellinen rakkaus ja lämpö, seesteisyys ja rauha. Ei tehnyt enää mieli mennä kapakkaan, ja Ilkka huomasi pystyneensä antamaan anteeksi häntä haavoittaneille ihmisille. Paniikkihäiriön oireetkin alkoivat uskoontulon jälkeen helpottaa. Jouluna hän oli niin onnellinen, että koki saaneensa lapsuuden joulun takaisin. Varsinkin alkuaika uskossa oli todellista kuherruskuukautta. Jumalasta tuli Helinä Ilkalle arkipäivän Jumala, joka kirkastaa itsensä pienissäkin asioissa. 

Ilkka löysi paikkansa helluntaiseurakunnasta. Uskovaisena hänelle avautui mahdollisuus käyttää laulun lahjaansa hengellisten laulujen esittämiseen. Tapani Suonnon Siipeni murtuneet on ollut Helinä Ilkalle rakas laulu, johon hän pystyy samaistumaan ja joka antoi nimen tälle kirjallekin. Eksyksiin Ilkka lensi itsekin viihdetaiteilijan taipaleellaan, jossa siivet murtuivat. Muistaakseni hän mainitsi kirjassa, että ilman uskoontuloa hänellekin olisi voinut vielä käydä yhtä huonosti kuin monelle muulle herkälle artistille on käynyt. 

Kirjan loppupuolella Helinä Ilkka haluaa kutsua ihmisiä Jeesuksen luo ja herätellä myös uskovaisia, sillä Jeesuksen tulo on koko ajan lähempänä. Ilkka kertoo uskosta, suree Suomen maallistumista ja Jumalan vastaista ilmapiiriä sekä varoittaa monista tämän ajan harhoista, kuten humanismista. Vaikka ihminen tekisi kuinka paljon pahaa, halutaan uskoa ihmisen hyvyyteen. Syntiä ei ole eikä siitä haluta kuulla. Ajatellaan, että kaikki menevät automaattisesti taivaaseen. Moni lähtee mukaan henkisyyteen, enkeliuskoon ja okkultismiin. Henkisyydessä vaarallista on sekin, että sen harjoittajat voivat vilpittömästi luulla olevansa kristittyjä, Jeesukseen uskovia ihmisiä. Tällaisista ihmisiä on hyvä varoittaa. 

Kirjassa on mukana myös paljon kuvia Helinä Ilkan elämän varrelta. Minulle hän on ollut tuntematon, kun en ole iskelmiä juuri kuunnellut, mutta oli kiinnostavaa tutustua näin kirjan välityksellä. Ja ihanaa lukea siitä, miten Jumala voi antaa raskaan menneisyyden tilalle uuden alun ja uuden elämän. 

Mediapinta 2021 

136 sivua 

Kannen kuva: Studio Kuvasilta 

Taitto: J. Vesikko