Martti Luther: Kristityn vapaudesta

Saksankielisestä laitoksesta suomentanut Tuomo Mannermaa 

Toimittanut Simo Kiviranta 

Nyt kun pääsin vauhtiin Lutherin kanssa, lukaisin myös tämän pienen, traktaatiksi kutsutun kirjasen. Luther esitti kirkkoreformin kolmessa eri teoksessa, joista tämä on yksi. Hän oli kritisoinut kirkkoa ankarasti, ja hänelle oli sen johdosta laadittu pannauhkausbulla. Tällöin hän kirjoitti paaville sovittelevan kirjeen ja tämän Kristityn vapaudesta -teoksen. jota on sanottu kauneimmaksi Lutherin kirjoista. Ne molemmat ilmestyivät marraskuussa 1520. 

Kirjasen alussa on Simo Kivirannan johdanto Martti Luther ja kirkkoreformi, joka kertoo tarkemmin, millaisessa tilanteessa Luther tämän teoksensa kirjoitti. Kun ensi sunnuntaina kirkossa vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen päivää, niin mikäpä sen ajankohtaisempaa. 

Keskeisenä ajatuksena Lutherilla on tässä se, että tullaksemme hurskaaksi emme tarvitse mitään tekoja: 

Mutta jos hän ei enää tarvitse mitään tekoja, niin hän on todella vapautunut kaikista käskyistä ja laeista. Jos taas hän ei ole niiden sitoma, hän on todella vapaa. Yksin usko on kristillinen vapaus. 

Toiseksi Luther kuitenkin muistuttaa, ettei kristillinen vapaus ole sitä, että sitten ei enää tarvitsisi tehdä mitään hyvää tai että saisi tehdä pahaa. Käskyistä olemme vapaita siinä mielessä, ettei meidän tarvitse niitä noudattamalla yrittää pelastua. Mutta tekojakin meidän kuuluu tehdä - ei pelastuaksemme, vaan koska olemme jo pelastuneet. Armahdettuina saamme iloisin ja vapain sydämin palvella lähimmäistä. 

Sikäli siis kuin hän on vapaa, hänen ei tarvitse tehdä mitään, mutta sikäli kuin hän on palvelija, hänen täytyy tehdä kaikkea. 

Vaikka kristitty on täysin vapaa, hänen tulee toisaalta halukkaasti antautua lähimmäisen palvelijaksi auttaakseen häntä.

Tekoihin liittyen Luther puhuu myös oman ruumiin kurittamisesta, koska vaikka sisäinen ihmisemme haluaa iloiten palvella, lihamme puolestaan on vastahakoinen; se haluaa palvella maailmaa ja etsiä omaa etuaan. 

Loppuun vielä Lutherin iloiset sanat: 

Minun Jumalani on antanut minulle, arvottomalle, tuomitulle ihmiselle ilman mitään ansioita kokonaan ilmaiseksi ja sulasta laupeudesta, Kristuksen kautta ja Kristuksessa kaiken hurskauden ja autuuden täydellisen rikkauden, niin etten minä nyt enää tarvitse mitään muuta kuin että uskon asian niin olevan. Minäkin siis tahdon puolestani vapaasti, iloisesti ja ilmaiseksi tehdä kaiken, mikä miellyttää tätä Isää, joka on niin ylen runsaasti tuhlannut minulle rikkauksiaan. 

SLEY-Kirjat Oy 1981 

48 sivua 

Suomennoksen alkuteksti: D. Martin Luthers Werke. Kritische Gesamtausgabe VII, s. 20-38. Weimar 1897. 

Kansi: Osmo Omenamäki