Merja Issa: Ohdakeperhoset

Merja Issan kiehtova romaani Ohdakeperhoset kertoo kahdesta nuoresta naisesta, Raniasta ja Riimasta, jotka ovat sisaruksia, Galileassa asuvia kristittyjä Israelin arabeja. Heidän perheensä kuuluu ortodoksikirkkoon. Varsinkin kirjan minäkertoja Rania on harras uskossaan ja käy mielellään kirkossa. 

Perhe ei ole poliittisesti aktiivinen, ja kristittyinä he kuuluvat vähemmistön vähemmistöön - ortodokseina vielä enemmän. 

Rania ja Riima ovat siinä iässä, jossa pitäisi löytää puoliso ja avioitua. Asiat eivät kuitenkaan aina mene niin kuin niiden haluaisi menevän. Tulee pettymyksiä, kun unelmat eivät toteudu. Todellisuus onkin jotain aivan muuta kuin odotettiin. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut, kun Rania on päätynyt kylmään, kaukaiseen Suomeen asti Riitan ja Hannun lapsia hoitamaan? Hänenhän olisi kuulunut olla jo onnellisesti naimisissa kotona Galileassa.  

Merja Issa kertoo elämästä Suomessa, jossa Rania aina välillä palaa muistoissaan Israeliin ja kaikkeen siihen, mitä oli tapahtunut ennen hänen lähtöään kauas pohjoiseen. Vähitellen menneisyyden tapahtumat alkavat avautua lukijallekin, ja myös Riima alkaa tulla kerronnassa enemmän esiin. Hänelläkin on omat kipeät vaiheensa ihmissuhderintamalla. Riiman kokemukset ovat vielä kovempia kuin Ranian. Siinä sivussa koko perhe joutuu kärsimään yhteisön hyljeksinnästä. Ihmisiin joutuu pettymään raskaasti. 

Sytytin kynttilän ja työnsin sen hiekkaan palamaan. Olin yksin kirkossa. 

  - Jumalani! Auta minua ja perhettäni! 

  Näin ympärilläni yhä useampia jättiläisiä. Nasserin, Fahiiman ja Akramin rinnalle oli noussut koko joukko muita hahmoja, ja ne kaikki seisoivat edessäni. Ne seisoivat niin kookkaina, ettei auringonvalo yltänyt minuun. Jäin pimeään. 

Suomen osioissa Merja Issa kuvaa osuvasti kulttuurieroja, joihin Rania törmää. Hän ihmettelee, kun ihmiset eivät kyläile jatkuvasti toistensa luona, eivätkä Riitta ja Hannukaan pidä kovin paljon yhteyttä edes omiin vanhempiinsa, muista sukulaisista puhumattakaan. Yhteisöllisestä Lähi-idästä tulevalle kaikki tämä suomalainen viileys ja etäisyyden pitäminen tuntuu käsittämättömältä. 

Kuinka Ranian ja Riiman sitten käy - löytävätkö he onnea elämäänsä? Entä heidän jumalasuhteensa? Kaikesta tästä Issa kirjoittaa kiinnostavasti. Hänen kerrontansa on realistista ja uskottavaa. Pienten alkukäynnistelyjen jälkeen jäin todella koukkuun tähän mukaansatempaavaan tarinaan. Oli antoisaa lukea elämästä Lähi-idässä ja hiukan Suomessakin. 

Kirjassa on luonnollisesti myös hyvä hengellinen sanoma. On mahdollista päästä vihasta vapauteen. Kaiken jälkeen voi tajuta olevansa itsekin syntinen, ja syntinsä saa myös uskoa anteeksi. 

Missä olivat minun jättiläiseni? Ne olivat kutistuneet. Todellisia hirviöitä eivät olleetkaan ihmiset. Suurin jättiläinen oli oma vihani ja katkeruuteni. 

Näiden ohdakeperhosten lentoa oli ilo seurata. Issan romaani on hieno lukuelämys. Ja kun viimeksi lukemani kirja oli kovin raskasta asiaa, oli siksikin rentouttavaa nautiskella nyt romaanista. 

Aika Oy 2000 

239 sivua 

Kansi: Maria Holmi