maanantai 6. marraskuuta 2023

Christian Scriver: Syntien anteeksisaaminen


Uudelleen suomentanut Paavo Malmivaara 

1600-luvulla elänyt saksalainen Christian Scriver oli luterilainen pappi ja luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävimpiä hartauskirjailijoita. Hänet tunnetaan erityisesti postillastaan Sielun aarre. Tämä Syntien anteeksisaaminen on Sielun aarteen toisen osan kahdeksas saarna. 

Kirja on taskukokoinen, mutta kun sivuja on kuitenkin 131, on tämä saarnaksi aika pitkä. En tiedä, onko tämän pituisia saarnoja pidetty tuohon aikaan, vai ovatko nämä Sielun aarteen saarnat esiintyneet pelkästään kirjallisessa muodossa. Kirjaksi tämä on kuitenkin lyhyt ja helppo luettava. 

Jos koet itsesi heikoksi ja huonoksi kristityksi, ja jos sinun on vaikea uskoa, että Jumalan armo riittäisi sinullekin, silloin tämä on sinun kirjasi. Niin armollisesti, lohdullisesti ja hoitavasti Scriver kirjoittaa syntien anteeksisaamisesta. Hänellä on paljon tuoreita näkökulmia aiheeseen. Tekisi mieli sanoa, että uusia, mutta vanhojahan ne jo ovat siinä mielessä, että ne on esitetty 1600-luvulla. Mutta onpa todellinen sielun aarre kyllä tämä hänen saarnansa! Ravintoa köyhälle ja nälkiintyneelle sielulle. 

Yleisen armon julistuksen ohella kirjassa on osio, jossa Scriver käy läpi ihmisten erilaisia väitteitä, joilla he ovat perustelleet, miksi armo ei voisi kuulua heille - ja sitten tämä syvällinen sielunhoitaja vastaa noihin väitteisiin vastaansanomattomalla tavalla. 

Kyseiset väitteet kuuluvat: parannukseni ei ole oikea, sydämeni on liian kova, parannukseni on myöhäistä, olen Jumalan armoon mahdoton, syntini ovat liian suuret, olen langennut uudestaan, omatuntoni on rauhaton. 

Esimerkiksi itseään mahdottomana pitävälle Sciver vakuuttaa: 

Jos Jumala ei tahtoisi osoittaa armoaan muille kuin mahdollisille, niin täytyisi hänen kieltää se kaikilta ihmisiltä. Hänen armonsa ei löydä ainoatakaan mahdollista, mutta se tekee ihmiset mahdollisiksi. Ole tyytyväinen siihen, kun tunnet mahdottomuutesi ja köyhyytesi ja etsit mahdollisuuttasi Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, jonka haavat ovat nälkäisiä ja janoisia sydämiä sekä köyhiä ja kurjia sieluja varten. 

Ja jos omat synnit tuntuvat liian suurilta, että Jumalakaan voisi antaa niitä anteeksi, Scriver lohduttaa:  

Mitä ovat minun syntini, vaikka niitä onkin paljon, verrattuna koko maailman synteihin! Jos siis Jumalani armo ja Lunastajani veri voi voittaa koko maailman synnit, niin miksi minä sitten olen huolissani omista synneistäni? 

Sciver haluaa lohduttaa katuvaa syntistä. Katumattomia ja paatuneita hän sen sijaan varoittaa ankarasti, mutta samalla kutsuu myös heitä katumukseen ja Jeesuksen luo. 

Aivan kirjan lopussa Scriver korostaa minusta entistä voimakkaammin ihmisen omaa katumusta, murehtimista ja armon ikävöimistä. Omia tunteitamme. Mutta onneksi pelastus ei ole tunteistamme kiinni - eikä katumuksen riittävyydestä. Miten voisimme koskaan tietää, koska olemme katuneet ja murehtineet tarpeeksi, jos sitten vasta voisi uskoa syntien anteeksiantamukseen? 

Muuten Scriverillä on joka tapauksessa hyvin armollista tekstiä, jossa Jumala armahtaa syntisen ihmisen ilman tämän omia ansioita. Siellä täällä hän lainaa myös Lutherin ajatuksia. 

Niille, jotka jaksavat lukea, tässä lopuksi vielä yksi ihana lainaus Scriveriltä: 

Kaikilla niillä, jotka totisessa uskossa turvautuvat häneen ja ovat hänestä osallisia, on yhtä vähän aihetta huolehtia synneistään kuin velallisella velasta, jonka toinen jo aikoja sitten on maksanut hänen edestänsä ja josta hänellä on kuitti hallussansa. En kiellä syntivelkani olevan suuren. Jos en tietäisi mitään muuta kuin tämän, niin joutuisin epätoivoon. Mutta kun näen Jumalan Pojan verissään riippuvan ristillä ja siinä on tämä otsikko: Ihmisten synnin edestä, niin ihastun siitä hengessä ja saan niin paljon osaa Lunastajani rakkaudesta, että unohdan kaikki syntini. Jospa en enää koskaan ajattelisi niin paljon jotain syntiäni, että se valtaisi sydämeni, vaan että siellä saisi vallita vain Jeesus, Jeesus rakkauksineen, armoineen ja henkineen! 


Herättäjä-Yhdistys 1960 
131 sivua 
Kansi: Riitta Ojala 

4 kommenttia:

  1. On varmaan hyvä kirja,se oli rohkaisun sanoja minulle
    omien taistelujen keskellä. Mistä tätä kirjaa saa ostaa? Jos löydän sen niin hankin sen itselle. Hyvää ja siunattua viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sait rohkaisua. Tämä kirja onkin todellista armohoitoa. Mutta se on jo niin vanha, etten tiedä mistä sitä löytäisi. Nettidivareista ja kirpputoreilta kannattaa etsiä. Itse löysin tämän kirjan yhden seurakunnan ilmaishyllystä. Hyvää ja siunattua viikkoa sinullekin! 🙏

      Poista
  2. Oi että, olenpa iloinen että löysin blogisi. Nämä lukemasi kirjat ja postauksesi niistä tekevät hyvää sielulle.
    Minulle jäi tästä erityisesti mieleen se, ettei meidän pidä jäädä liian pitkäksi aikaa hautomaan syntejämme vaan iloisesti uskoa ne anteeksiannetuiksi. Joka aamu on armo uus. Onneksi.
    Edelliseen kommenttiin liittyen, hain Antikvaari.fi-sivustolla tätä kirjailijaa - tätä kirjaa ei löytynyt, mutta Antikvaari on yksi hyvä paikka, josta kannattaa seurailla eri kirjakauppojen valikoimia.
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä viime aikojen lukemiset ovat tehneet hyvää omallekin sielulleni. Tämäkin oli oikein ihana kirja ❤️ On ihanaa, että synnit saa uskoa iloisesti anteeksi ❤️

      Se Antikvaari on varmasti hyvä, kiitos vinkistä! Ja Luther-divarissa on paljon vanhoja kristillisiä kirjoja. Samoin sinulle mukavaa uutta viikkoa!

      Poista