Christian Scriver: Pieni kirja masentuneelle

Suomeksi toimittanut Timo Veijola 

Kun professori Timo Veijola oli vakavan masennuksen takia potilaana Kellokosken sairaalassa, hän tutustui 1600-luvulla eläneen Christian Scriverin saarnaan, joka on samasta Sielun aarre -postillasta kuin Syntien anteeksisaaminen, josta bloggasin vähän aikaa sitten. Tuon saarnansa Scriver on otsikoinut: Saarna uskovien raskasmielisyydestä ja surullisuudesta, joilla Jumala koettelee heitä ajoittain. 

Veijola kertoo saaneensa siitä enemmän apua kuin yhdestäkään nykyaikaisesta psykiatrisesta tai teologisesta kirjasta. Siksi hän halusi jakaa sen muillekin ja teki siitä uuden suomennoksen saksankielisen alkutekstin pohjalta, joka on Seelenschatz-saarnakokoelman vuonna 1704 ilmestynyt painos. Tämä Pieni kirja masentuneelle sisältää tuon saarnan. Alussa Timo Veijola esittelee sitä ja kertoo myös Scriverin elämästä. 

Eipä ollut helppoa Scriverinkään elämä. Hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan varjosti kolmikymmenvuotinen sota. Aikuisena hän joutui saattamaan hautaan kaksitoista lastaan ja neljä puolisoaan. Vain kaksi lasta selvisi aikuisikään asti. Scriver jos kuka on siis tuntenut surun ja masennuksen omakohtaisesti. 

Eikä masennus ollut tuntematon ilmiö 1600-luvullakaan. Se oli niin yleistä, että Scriver kertoo jopa 12-14 -vuotiaiden poteneen masennusta tuohon aikaan. Hurskaiden kristittyjen kohdalla masennus oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. (Pahoittelut: Olin kirjoittanut vahingossa "pikemminkin poikkeus kuin sääntö", ja täällä oli käynyt jo paljon lukijoita. Virhe on nyt korjattu...) 

Scriverhän ei toki kirjoita pelkästään niille, joille masennus on sairaus. Hän puhuu masennuksesta, joka voi kestää päiviä tai viikkoja. Sellaistahan voi olla kenellä tahansa. Kirja voi lohduttaa ketä tahansa, jota joskus masentaa. 

Saarnatekstinä Scriverillä on Johanneksen evankeliumin sanat: Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi! (Joh. 12:27-28) 

Scriver puhuu sitten siitä, että niin kuin Jeesus oli ahdistunut, niin olemme mekin osallisia hänen tuskastaan ja ahdistuksestaan. Jeesuksen piti kokea tuskaa senkin takia, että hän voisi ymmärtää meitä kärsiviä ihmisiä. Ja niin kuin Jeesuksen kärsimyksellä oli tarkoitus, samoin on meidänkin kärsimyksellämme. 

Scriver käsittelee masennuksen syitä, keinoja sen kohtaamiseen ja masennuksen hengellistä hyötyä. Masennuksen hoitoon hänellä on hengellisiä keinoja, mutta myös niitä aivan tavallisia, kuten keskustelu, luonto ja jopa työnteko, vaikka kaikki tekeminen tuntuukin masentuneesta raskaalta. 

Hieno idea on hengellinen lohdutuskirjanen: 

Tehdään kirjanen, johon kerätään pyhän Raamatun tärkeimpien lohduttavien jakeiden lisäksi kaikenlaisia puhuttelevia kohtia saarnoista, virsistä ja hengellisistä lauluista sekä hengellisten kirjailijoiden rakentavista ja lohduttavista kirjoista. 

Kun tällainen kirjanen on valmiiksi tehtynä, siihen voi sitten masennuksen hetkinä tarttua. Samoin Raamattuun kannattaa perehtyä huolella jo hyvinä päivinä ja koota siten itselleen varasto, jota voi käyttää murheellisina ja synkkinä päivinä, Sriver opastaa. 

Hänkin tiesi hyvin, että jotkut joutuvat kärsimään masennuksesta koko elämänsä ajan. Näitä ihmisiä hän kirjan lopussa lohduttaa taivastoivon näköaloilla. Hän muistuttaa:  

Jos minun on täällä huokailtava ja oltava surullinen, niin tiedän ajan koittavan, jolloin sydämeni täyttää sanoin kuvaamaton, ikuinen ilo. 

Hänen saarnassaan on paljon hyvää ja lohdullista, mutta itselleni tämä ei ollut niin mullistava lukuelämys kuin Timo Veijolalle. En oikeastaan saanut tästä paljoakaan uutta, vaikka hyvää asiaahan tässä oli. Tänä syksynä luin pari Leif Andersenin kirjaa; niissä taisi olla aiheesta kärsimys vähäksi aikaa ihan tarpeeksi. Tästä Scriverin kirjasta en nyt oikein osannut edes kirjoittaa, kun en saanut siitä niin paljon irti kuin Timo Veijola sai. 

Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja niin ovat elämäntilanteemmekin. Monelle muulle tämä voi olla yhtä merkittävä kirja kuin Veijolalle, joten kannattaa ehdottomasti tutustua siihen. 

Koska Veijola osaa kuvata Scriverin antia paremmin kuin minä, lainaan tässä vielä häntä: 

Ennen kaikkea hän on sielujen parantaja, joka haluaa lääkitä murheellisia sydämiä taivaallisen apteekin lääkkeillä ja rohkaista ahdistuneita sieluja Jumalan sanan lohdutuksella. 

  Scriverin suurin anti masentuneelle on nähdäkseni siinä, että hän nostaa masentuneet ja murheelliset ihmiset kunniapaikalle Jumalan silmissä. He ovat Jumalalle erityisen rakkaita lapsia, jotka ovat osallisia Herran Jeesuksen tuskasta ja ahdistuksesta, mutta myös hänen lohdutuksestaan ja ilostaan. 

Kirjapaja 2001 

123 sivua 

Kansi: Petri Kovács