Viljo Perttula: Pitkospuut

Pitkospuut on kiinnostava historiallinen romaani, jossa seurataan itäsuomalaista elämänmenoa vuosina 1910-1950. Noihin vuosiin mahtuu paljon niin Suomen historiassa kuin yksittäisten ihmisten elämässäkin. 

Elli on nuori nainen, joka elelee kahdestaan suutari-isänsä Kaapon kanssa aivan itärajan tuntumassa. Kun Suomi kuului tuolloin vielä Venäjään, sikäläiset "laukkuryssät" liikkuivat vapaasti itäisessä Suomessa. Kerran kun Elli on yksin kotona, eräs sellainen nimeltään Sergei saapuu taloon ja haluaa välttämättä jäädä yöksi, kohtalokkain seurauksin. 

Kun Elli pääsee pian sen jälkeen piiaksi pappilaan, siellä hän tajuaa kauhukseen olevansa raskaana. Onneksi rovasti ja ruustinna ovat ymmärtäväisiä ja tukevat Elliä kaikessa. He ottavat Eetu-pojan kuin omakseen; omia lapsiahan heille ei ole siunaantunut. 

Eetua jotkut haukkuvat koulussa laukkuryssän pojaksi. Hän ei itse tiedä isästään mitään, vain sen, että isä on ollut venäläinen. Sergeitä ei ole tuon yhden yön jälkeen näkynyt heillä päin, eikä mies tiedä, että hänellä on Suomessa poika. 

Asiat saavat yllättävän käänteen sota-aikana, kun armeijan upseerina työskentelevä Eetu kuulustelee kiinni otettuja partisaaneja. Eräs heistä muistuttaa kovasti Eetua ja muistaa tarkasti taloja, joissa on aikoinaan laukkuryssänä kiertänyt. Eetu tajuaa, että tämän täytyy olla hänen isänsä. Mutta partisaanina mies on ollut mukana sellaisessa pahanteossa, että hänelle kuuluisi kuolemantuomio. Miten Sergein nyt käy? 

Tarina on siitäkin kiinnostava, että jo ennen sotaa ja sodan aikana siinä kerrotaan tapahtumista myös Neuvostoliiton puolella. Siellä on Sergei ja muutama muukin mies, jotka ovat itsekin kommunistisen järjestelmän uhreja. Neuvostoliitto on tuhonnut heidän elämänsä, ja pakon edessä he joutuvat vielä sotimaan Suomea vastaan. 

Kirjassa on toisaalta jännitystä, toisaalta paljon leppoisaa vanhan ajan maalaiselämän kuvausta. Karjalaista murretta unohtamatta. Historiallisten romaanien ystäville nautinnollista luettavaa. Uskonasiatkin tulevat esiin kirjan loppupuolella. 

Viljo Perttula on toiminut puolet elämästään maanviljelijänä ja urakoitsijana Itä-Suomessa, toisen puolen urakoitsijana Kanadassa. Käydessään Suomessa hän kertoo katselevansa rajan läheisyyteen jääneeltä kotivaaraltaan menetettyyn Karjalaan. Useiden isänmaallisten ystäviensä kehotuksesta Perttula kirjoitti tämän hienon romaanin. 

Päivä Oy 2013 

176 sivua 

Kansi: Jyri Taipale 

Kannen kuva: Markku Wiik