Esther Baker: Olin buddhalainen nunna

Suomentanut Paula Erkintalo 

Lontoolaisen Esther Bakerin vanhemmat suhtautuivat kristinuskoon vihamielisesti, ja hän oppi heiltä saman asenteen. Äitiä kiinnostivat spiritistiset istunnot ja selvänäkijät, joihin tutustuminen sai Estherin kiinnostumaan okkultismista. Jumalaan hän ei uskonut, vaan oli ateisti. 

Kun Esther sitten opintojensa jälkeen alkoi äkkiä miettiä elämän tarkoitusta, häneen alkoi vedota buddhalaisuus; siinähän ei uskota Jumalaan. Hän kääntyi buddhalaiseksi ja muun muassa vietti puolisen vuotta thaimaalaisessa temppelissä. Tämän jälkeen hän halusi ruveta buddhalaiseksi nunnaksi Englannissa. 

Kirjansa alussa Esther Baker muistuttaa, että hänen näkemyksensä buddhalaisuudesta perustuu thaimaalaiseen theravada-perinteeseen, jossa hän itse oli mukana. Muut buddhalaisuuden muodot voivat olla toisenlaisia. Baker oli buddhalainen yhteensä kolmentoista vuoden ajan; näistä vuosista kahdeksan hän vietti nunnana luostarissa. 

Tuosta hänen uskostaan ja luostarielämästä oli raskasta lukea. Vaikka hän piti kristittyjä ahdasmielisinä, hänen oma elämänsä tai sanoisiko olemassaolonsa buddhalaisena nunnana oli kovin elämänkielteistä. Siinä vetäydyttiin täysin maailmasta ja sen iloista. Luostarissa syötiin kerran päivässä, oma ruokansa piti kerjätä almukuppiin, mitään ei saanut omistaa (paitsi almukupin ja nunnankaavun), rahaa ei saanut käyttää, radiota, televisiota ja lehtiä ei seurattu, kaikki kosketus oli kiellettyä (jopa kättely) ja niin edelleen. Aistiärsykkeet oli niin minimoitu, että eniten niitä oli sillä päivän ainoalla aterialla. 

Kun Buddha halusi paeta kärsimystä, hän päätyi siinä samalla pakenemaan koko elämää. Kun mieli tyhjennetään ja kaikesta irtaudutaan eikä edes mitään itseä ja minuutta ole, aika tyhjältä se kuulostaa. Ihmisellä ei ole mitään identiteettiä. Tyhjältä ja yksitoikkoiselta vaikutti tuo luostarielämäkin, mutta Esther Baker oli uskossaan luja eikä epäillyt. Hänen vanhempansa sen sijaan olivat hänestä hyvin huolissaan; niukan syömisen takia hän näytti heidän mielestään keskitysleirivangilta. Samoin muutkin nunnat ja munkit näyttivät lähinnä sairailta. 

Vuosien varrella Esther kuitenkin törmäsi eri tavoin kristittyihin ja kristinuskoon, ja lopulta hän kaiken epätoivonsa ja hämmennyksensä keskellä alkoi kaivata juuri sitä Jeesusta, jota oli aina vastustanut. Kirja kertoo, miten hän tuli uskoon ja miten suuri sisäinen ja ulkoinen vapautuminen se oli hänelle. Vuosien jälkeen joutui tietysti myös opettelemaan aivan alusta asti, miten eletään normaalia elämää, vaikka tästä Baker ei kovin pitkästi kerro. 

Tuosta kristityn vapaudesta ja elämänilosta hän kirjoittaa: 

Buddhalaisuudesta luovuttuani olen halunnut todella elää ja nauttia elämästä täysillä tekemällä asioita, joista nautin eniten: ratsastaminen, kävely maaseudulla ja rannalla, lintujen tarkkailu, uiminen, voimistelu puistossa ja lomailu ystävien kanssa. Nyt näen elämän juhlimisen arvoisena, todellisena seikkailuna. 

  Buddha etsi epätoivoisesti ulospääsyä kärsimyksestä. Hän keskitti kaiken tarmonsa vanhenemisen, sairauden ja kuoleman välttämiseen, minkä vuoksi hän lopulta itse asiassa halusi paeta koko olemassaoloa. Kristus sen sijaan tuli auttaakseen meitä vastaanottamaan elämän koko täyteydessään. Hän hyväksyi oman ihmisyytensä eikä koskaan yrittänyt paeta tai torjua sitä ja opettaa meitä tekemään samoin. 

Myöhemmin Esther Baker lähti lähetystyöhön ensin Hong Kongiin, sitten pysyvämmin Thaimaahan. Thaimaassa hän sai nähdä, että Jumala käänsi hänen menneisyytensä siunaukseksi, kun hän pystyi tavoittamaan thaimaalaisia, jotka uskoivat samoin kuin hän oli ennen uskonut. Baker kirjoittaa: 

Kaikista elämäni aikana tekemistäni asioista olisin voinut tuntea katumusta siitä, että olin tuhlannut niin monta vuotta buddhalaisnunnana. Palattuani Thaimaahan ja palveltuani Jumalaa buddhalaisten keskuudessa olen kuitenkin vapautunut tuosta menetyksen tunteesta. Jumalan taloudenpidossa mikään ei näytä menevän hukkaan. Hän voi hyödyntää kaikkea. 

Tässä kirja voi rohkaista meitä muitakin, että Jumala voi vielä käyttää kokemiamme vaikeuksia siunaukseksi toisille. 

Baker kertoo myös kokemuksiaan Thaimaasta ja thaimaalaisista, siitä miten heidän buddhalainen uskonsa vaikuttaa heidän elämäänsä ja arkeensa. 

Kirjan lopussa lukijalle vielä kerrotaan taulukkomuotoisesti kristinuskon ja buddhalaisuuden välisiä eroja. 

Kiinnostava ja puhutteleva kirja! 

Päivä Oy 2012 

164 sivua 

Alkuteos: I Once Was a Buddhist Nun (2009) 

Kansi: ExpresCom