lauantai 11. marraskuuta 2023

Philip W. Williams: Menetyksen jälkeen



Tällaisen vanhan kristillisen surukirjan olen joskus löytänyt kirpputorilta. Philip W. Williams käsittelee kirjassaan surua monesta eri näkökulmasta. 

Heti johdannossa hän tekee selväksi, ettei aio opettaa, miten sinun pitäisi surra, eikä hän aio myöskään tarjota mitään ainoan oikean surutyön mallia. Lisäksi Williamsin mukaan kirjasta voi lukea vain ne osat, jotka tuntuvat itselle sopivilta ja ajankohtaisilta.     

Kirjan lyhyistä luvuista on helppo väsyneenäkin lukea vaikka vain yksi tai muutama luku kerrallaan. Williams käsittelee muun muassa suruun liittyvää syyllisyyttä, vihaa, masennusta, fyysisiä oireita, työhön pakenemista ja yksinäisyyttä. 

Aihe, josta kirjoittaja toteaa, että sitä ei surukirjoissa yleensä käsitellä, on surevan ihmisen seksuaalisuus ja suhde vastakkaiseen sukupuoleen puolison kuoleman jälkeen. 

Toinen vähän käsitelty aihe on tukahdutettu, surematon suru ja itkemättömät itkut. Ihminen voi paeta tilanteen kieltämiseen ja tunteiden tukahduttamiseen. On hyvä, että Williams huomioi myös nämä kokemukset. 

Kirjan lopussa tullaan myös hyväksymiseen ja uudella tavalla elämään suuntautumiseen. 

Kun kysymyksessä on kristillinen surukirja, myös kristillinen näkökulma on tietysti mukana koko ajan, ja lopuksi vielä omissa erillisissä luvuissaankin. Jokaisen luvun lopussa on lisäksi aiheeseen liittyvä rukous. 

Viimeisessä luvussa Williams käsittelee armoa. Erästä pariskuntaa oli surunsa keskellä vaivannut ajatus, että heidän pitäisi osata käydä surutyö läpi jotenkin täydellisesti ja selviytyä surusta liput liehuen. Kunnes he tajusivat, että armo riittää surussakin. Heidän ei tarvinnut selvitä surutyöstään minkään psykologisen kaavan mukaan, eikä heidän tarvinnut edes onnistua. Kävipä surutyössä kuinka tahansa, he saivat olla armon varassa.  

Menetyksen jälkeen on siis armollinen ja vapauttava surukirja - myös niille, jotka eivät osaa tai uskalla kohdata suruaan tai eivät muuten selviä surusta minkään oppikirjan sääntöjen mukaan. 

Paljon voimia ja Taivaan Isän lohdutusta sinulle, joka juuri nyt yrität selvitä omasta surustasi omalla tavallasi. 

Karas-Sana Oy 1977 
78 sivua 
Alkuteos: When A Loved One Dies (1976) 
Päällys: Salli Parikka 

(Jostain syystä tässä kirjassa suomentajan nimeä ei kerrota missään.) 



Ota hänet vastaan. 
Meillä on niin ikävä. 
Ota hänet vastaan, 
murheellisten ystävä. 
Ota hänet vastaan, 
silta yli pimeyden. 
Ota hänet vastaan, 
syli rakkauden. 

Anna-Mari Kaskinen 

2 kommenttia:

  1. On varmaan hyvä ja lohdullinen kirja.Kiitos rohkaisevista sanoista
    jotka olit kirjoittanut. Anna-Mari Kaskisen laulu on kaunis
    ja minulle on tuttu laulu. Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on tosiaan hyvä kirja. Oli niin monta asiaa, jokaiselle voi kolahtaa joku eri juttu. Itse sain monestakin eri luvusta hyviä uusia näkökulmia. Tuo laulu on hyvin koskettava. Siunausta sinulle!

      Poista