Helvi Kuoppala: Yövalkeat

En malttanut olla lukematta heti tätä Helvi Kuoppalan Pohjanmaa-sarjan neljättä romaania, kun sarjan edelliset osat olivat vielä tuoreessa muistissa. Olin utelias tietämään, kuinka Ruskolan perheen elämä jatkuisi. 

Nyt perheen villikkotytär Maria on rauhoittunut ja saanut jopa lähetyskutsun. Hän lähtee toimistotyöntekijäksi ja sairaanhoitajaksi Tansaniaan. Itselleen Maria joutuu kyllä myöntämään, että todellisuudessa hän lähti Afrikkaan pakoon omaa elämäänsä ja tietyn tekonsa seurauksia. Hän aikookin jäädä Afrikkaan loppuiäkseen. Siellä hänelle tapahtuu hyviä asioita, mutta myös vaarat vaanivat nuorta lähettiä. 

Samaan aikaan elämä Ruskolassa jatkuu. Perheen nuoriso on tehnyt omat valintansa, eikä kukaan näytä jäävän kotitilalle jatkamaan Martin ja Leenan työtä. Ennen oli luonnollista, että joku jäi jatkamaan sukutilaa, mutta nyt nuoret haluavat lähteä maailmalle. Vanhemmat surevat ja ihmettelevät myös sitä, ettei Maria tule ollenkaan käymään Suomessa, vaikka vuodet kuluvat. Jotain outoa ja salamyhkäistä siinä on. 

Ruskolan perheen körttiläinen usko on taas taustalla kaikissa vaiheissa, enemmän tai vähemmän. Ja kiinnostavasti Helvi Kuoppala vie tarinaa eteenpäin aina loppuratkaisuun asti. 

Marialla ei kyllä tunnu olevan minkäänlaista katumusta tai synnintuntoa menneistä tekemistään. Lähinnä tekojen seuraukset huolestuttavat häntä. Isälleenkin Maria vain huutaa, ettei häpeä mitään.  

Minä olen täysin tietoinen siitä, miten monessa mielessä vaikealle matkalle olen lähdössä. Mutta tämän tehtävän olen itse valinnut. Olen suorastaan sätkytellyt jonkin voimakentän päällä. Olen vakuuttunut siitä, että se on Jumalan voimakenttä. Minä rukoilin, ja aina tunsin itseni tyhjäksi... tyhjemmäksi. Tietysti minä rukoilin siitäkin huolimatta. En minä niin paatunut ole. Kun kerroin siitä Anssille, niin arvatkaapas mitä hän vastasi? "Vain tyhjän astian voi täyttää." 

(lähetyskoulusta valmistuneen Marian kirjeestä) 

Kirjapaja 1991 

195 sivua 

Kansi: Matti Kota 

Pohjanmaa-sarjan aikaisemmat kirjat blogissani: 

Lakeuden tulet 

Ruskolan perijät 

Lakeuden tyttäret 

Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan, mitä olen siitä kirjoittanut.