Hanna Rauta: Kalle Antinpoika

Tässä vanhassa romaanissa ei ollut kansipapereita, joten en tiennyt kirjasta aluksi muuta kuin nimen. Hanna Rauta on tuttu kirjailija, jonka muistakin romaaneista olen pitänyt, joten oli kiinnostavaa tutustua myös tähän tarinaan - joka onkin ihan tositarina, kuten sitten kävi ilmi. 

Kalle Antinpoika oli nimittäin Hanna Raudan oma isä. Hänen vaiheittensa kautta kirja kertoo kiinnostavasti 1800-luvun elämästä. 

Kallen vanhemmat Antti ja Maija elävät ison kartanon torppareina. Torpparin osa on kova; kartanolle pitää tehdä paljon töitä ja maksaa veroja. Sinne köyhyyden ja raatamisen keskelle syntyy sitten Kalle-poika. 

Kallella on seuranaan vain aikuiset, ja hänestä kasvaakin totinen ja velvollisuudentuntoinen poika, joka tottuu jo pienestä pitäen kovaan työntekoon. Leikit jäävät siinä leikkimättä. Hän taisi raivata omaa peltoa ja polttaa kaskea jo kuusivuotiaana! Kalle joutuu pienestä pitäen myös vahtimaan isää, ettei tämä joisi liikaa. 

Kallella ja äidillä ei ole helppoa, mutta onhan heillä toisensa - ja yhteinen usko: 

Maija oli yksin kaikkine vaikeuksineen, mutta voi, miten yksin hän olisi ollutkaan ilman Kalle-poikaa. Tämä tuli usein hänen luoksensa, katsoi totisin silmin häneen ja sanoi yksinkertaisesti: 

  - Kyllä Jumala meittiä auttaa, äite. 

  Voi, miten tuon pojan osanotto lohdutti ja liikutti äitiä. 

  Heillä oli nyt oma raamattukin, sillä Maija oli saanut sen isältään perinnöksi. Yhdessä äiti ja poika iltaisin ja sunnuntaisin sitä lukivat. 

Kalle Antinpojan elämä on huikea tarina siitä, miten köyhästä torpan pojasta tulee kovalla työllä monen kartanon omistaja, joka saa lopulta taloustirehtöörin arvonimen. 

Mutta kyllä elämä on ollut karua ja kovaa 1800-luvulla. Niin paljon läheisiään Kallekin menetti, kun heitä kuoli milloin mihinkin kulkutauteihin ja muihin sairauksiin. Oli myös nälkävuodet, jolloin kerjäläiset kiersivät talosta taloon, ja hekin levittivät tauteja. Vielä sisällissodankin Kalle ehti nähdä. 

Kirjan loppupuolella tulee vihdoin jotain tuttua, kun ollaan Pätiälässä, ja siellä Kalle Antinpojalle syntyy muun muassa Hanna-tytär. Myös Hanna Raudan veli Heino Pätiälä siellä mainitaan. 

Hannasta eli itsestään kirjailija kertoo, että jo seitsenvuotiaana hän alkoi kysellä autuuden tietä. 

Olipa kiinnostavaa lukea tällä kertaa ihan Hanna Raudan omaa sukuhistoriaa! Se oli melkoinen aikamatka 1800-luvulle, jolloin maailma oli niin perin toisenlainen kuin nykyään. 

Kirjassa käytetty murre oli minulle vierasta. Oli siinä jotain tuttuakin, mutta myös vieraita sanoja tuli vastaan. 

Tästä kansipaperittomasta kirjasta ei käynyt ilmi edes kirjan kustantaja, mutta toinen painos vuodelta 1969 se oli, ja netistä luin, että tuon toisen painoksen olisi kustantanut Suomen vapaa evankelis-luterilainen seurakuntaliitto. Ensimmäisen painoksen kustantaja on ilmeisesti ollut WSOY. 

Suomen vapaa ev.-lut. seurakuntaliitto 1969, 2. painos 

158 sivua 

1. painos WSOY 1938