sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Hanna Rauta: Sipi-vaarin kasvatti


Hanna Rauta (1877-1956) on kirjoittanut useita ihania vanhan ajan kristillisiä romaaneja. Nyt luin pitkästä aikaa yhden sellaisen. 

Kirjassa eletään 1900-luvun alkupuolta. Maailma on tuohon aikaan kovin erilainen: on tiukka säätyjako, syvä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Köyhyys tuntuu tekevän ihmisestä rikkaiden silmissä täysin mitättömän. Köyhää pidetään automaattisesti myös lahjattomana ja yksinkertaisena. Ylempiensä mielestä köyhän ei kannata käydä kouluja, kun ei hän mitään ymmärrä, tai vaikka ymmärtäisi, hänen ei pidä luulla liikoja itsestään eikä yrittää tulla miksikään "nousukkaaksi". 

Tämän kaiken saa tuntea nahoissaan Martti, joka jää orvoksi ja tulee Salmensuun kartanoon viisivuotiaana huutolaispoikana. Hänet laitetaan asumaan väentupaan kahden iäkkään rengin kanssa, jotka ovat saaneet jäädä taloon loppuiäkseen. Heistä toinen, Sipi-vaari, tulee Martille läheiseksi. Mutta "Sipi-vaarin kasvatista" tulee ihmisten suussa pilkkasana. 

Martti saa kokea pilkkaa ja halveksuntaa niin köyhyytensä kuin jumalisuutensakin takia. Nimittäin hän ja Sipi-vaari saavat yhdessä löytää sen ilouutisen, että he pelastuvat yksin Karitsan veren kautta. Kaiken kokemansa pilkan takia Martti joutuu kuitenkin kokemaan paljon häpeää ja ihmispelkoa. Miten uskaltaa tunnustautua Jeesuksen omaksi? 

Mutta on yksi, joka kestää: 

Nyt kaiken mentyä nurin hänelle ei jäänyt kuin anteeksiantamuksen suuri sanoma, sovitus Jeesuksen uhriveressä. Siinä hänen arka, värjyvä sydämensä löysi rauhan, löysi kaipaamansa ankkuripohjan. 

Kartanon tytär Kaarina leikkii Martin kanssa, mutta vuosien varrella hänkin monesti myös välttelee poikaa. Joko ylpeän isänsä painostuksesta tai joskus omastakin aloitteestaan. Ei ole helppoa Martilla. 

Onneksi myös Martin opettaja uskoo poikaan ja näkee hänessä lahjakkuutta. Mutta Salmensuun isäntä ei hyväksy ajatusta, että talon renkiä koulutettaisiin. 

Koskettavasti ja kiinnostavin juonenkääntein Hanna Rauta kuvaa Martin lapsuutta ja nuoruutta. Monenlaista ehtii tapahtua vuosien kuluessa. Tärkeimpänä kaiken yllä loistaa se Jeesuksen lunastustyö, johon Sipi-vaari ja Martti uskovat. 

Sipi-vaarin kasvatti onkin aivan ihana ja koskettava tarina. Se on herkkua kristillisten, historiallisten romaanien ystäville. 

Wikipedian kertoman mukaan sekä Hanna Raudan isä että puoliso olivat kartanonomistajia, joten Sipi-vaarin kasvatin maailma on ollut kirjailijalle tuttu. 

SLEY-Kirjat 1982, 5. painos 
(1. painos WSOY 1933) 
229 sivua 
Kansi: Pertti Judin 

8 kommenttia:

  1. Kas vain, tuollainenkin Hanna Raudalta on. Olen lukenut joitakin hänen kirjojaan, joista "Kalle Antinpoika" on meillä itsellä. Se saattoi tulla meille äitini tädin jäämistöstä aikoinaan, ihan varmaksi en muista. Mutta sen kirjan tapahtumat sijoittuivat äitini synnyinseudulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna Raudalla on kyllä paljon kirjoja. Tämä taitaa olla nyt seitsemäs täällä blogissa, ja netistä huomasin, että hänellä on monia sellaisiakin kirjoja, joista en ollut kuullutkaan. Kiva kuulla, että Kalle Antinpoika sijoittuu äitisi synnyinseudulle 😊 Sekin on minulla juuri nyt lainassa.

      Poista
  2. Pitää vielä lisätä tämä. Olen nyt lukenut Aapeli Saarisalon kirjaa "Muuttuva Pyhä maa". Tuli äsken mieleen, että eikös hänen vaimonsa ollut juuri Pätiälän sukua (eli Kalle Antinpojan). Tarkistin asian, ja niin oli: Saarisalon II vaimo oli Riitta Pätiälä-Saarisalo. Näkyikin muuten olevan huomenna eli 11.6. Aapeli Saarisalon kuoleman vuosipäivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa kuulla, että Kalle Antinpoika on Pätiälä. Hanna Rauta oli nimittäin omaa sukua Pätiälä. Eli onko kirjoittanut sukulaisestaan? Pitääpä yrittää lukea pian sekin kirja.

      Vai on tänään sellainen vuosipäivä. Vuosipäivistä puheen ollen tässä Sipi-vaarin kasvatissa, jonka lukemisen aloitin 7.6., vietettiin aina 7.6. Kaarinan syntymäpäivää.

      Poista
    2. Hauskoja tuollaiset päivämääräsattumukset:) Minä tosin olin eilen näköjään vähän väärässä päivämäärässä, kun elin muka 10. päivää...:) Kyllä tosiaan Hanna Rauta omasta suvustaan siinä kirjoittaa.

      Poista
    3. Hauska sattuma tosiaan. Minäkään en huomannut, että päivät menivät sekaisin, mutta myöhemmin tänään tajusin, että onkin vasta 10. päivä 😊 Huomenna sitten se vuosipäivä. Onpa kiinnostavaa, että se kirja kertoo Hanna Raudan omasta suvusta! ❤️

      Poista
  3. Minä olen lukenut tämän kirjan,se oli hyvä
    ja mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna Raudalla on tosi hyviä romaaneja, ja niin oli tämäkin.

      Poista