Helvi Kuoppala: Lakeuden tyttäret

Kesällä käy monesti niin, etten välttämättä jaksa keskittyä kovin syvällisiin kirjoihin. Mutta hyvä niin: tuleepa luettua välillä myös kristillisiä romaaneja. 

Lakeuden tyttäret jatkaa Helvi Kuoppalan Pohjanmaa-sarjaa, jossa ollaan Ruskolan talossa Pohjanlaakson kylässä. Nyt ollaan sarjan kolmannessa osassa, ja pääosassa ovat Ruskolan kaksostytöt Matleena ja Maria. Erityisesti tarinaa kerrotaan Marian näkökulmasta. 

Heti alussa ollaan Matleenan ja naapurin Ilarin häissä, ja lukijalle selviää, että Ilari on rakas myös Marialle, jonka sydän särkyy, kun tämä yllättäen julkaiseekin kihlauksensa Matleenan kanssa. Kaksoset eivät ole koskaan kertoneet toisilleen, että heillä molemmilla on jo pitkään ollut tunteita Ilaria kohtaan. Vain tyttöjen lukolliset päiväkirjat ovat tienneet totuuden. 

Marialla, joka on isän tyttö, on vaikeaa myös siksi, että Martti-isä on tehnyt omat suunnitelmansa hänen varalleen. Suunnitellut jo Marian koko tulevaisuuden. Marian pitäisi jatkaa isän työtä kotitilalla. Mutta mitä enemmän isä yrittää pakottaa Mariaa omaan tahtoonsa, sitä enemmän tyttö kapinoi. 

Muutenkin sotien jälkeinen nuoriso on kapinallista. Ei haluta enää elää niin kuin aina on eletty. Moraali ja isien usko ovat nuorten mielestä vanhanaikaisia. Varsinkin Maria lähtee kauas omille teilleen. Hän on räiskyvä ja voimakastahtoinen luonne, joka tekee mitä haluaa. 

Kirja kuvaakin hyvin sukupolvien kuilua ja uskovien vanhempien voimattomuutta nuorten kapinoinnin edessä. Ei auta huutaminen eikä pyytäminen. Mutta Martilla ja Leenalla on Jumala, jonka puoleen he voivat aina kääntyä. Martti itsekin on työhönsä uppoutuessaan vaikuttanut etääntyneen uskonasioista, mutta elämän myrskyt vetävät hänet taas huutamaan apua Jumalalta.  

Martin työhuoneen pöydällä on avoimena mustakantinen kirja. Kaapon, isoisän, vanha kulunut Raamattu. Martti on sitä lukenut aamun hiljalleen vaihtuessa harmaaksi päiväksi. Kirjasta on avautunut eräs kohta, johon on aina uudestaan pitänyt syventyä: 

Maan ääristä minä sinua huudan, 

kun sydämeni nääntyy. 

Saata minut kalliolle, 

joka on minulle liian korkea! 

Lakeuden tyttäristä en pitänyt yhtä paljon kuin sarjan aikaisemmista osista, mutta realistisesti se kyllä kuvaa tilanteita. Ettei uskokaan automaattisesti periydy vanhemmilta lapsille. Osuvaa on myös kuvaus Martin ja Marian isä-tytärsuhteesta, siitä miten isä yrittää pakottaa Mariaa omaan muottiinsa ja miten tytär kapinoi. 

Kirjapaja 1989 

220 sivua 

Päällys Matti Kota