Sara Saarela: Etten päästäisi irti

 

Sara Saarela on eteläpohjalainen teologi ja kirjailija, jonka uutuusromaani kertoo kahdesta hengellistä työtä tekevästä naisesta. Nykyhetkessä seurataan kolmikymppisen helluntaipastori Hannan vaiheita ja mielenliikkeitä hänen uuvuttuaan seurakuntatyössä. Näiden lukujen välissä siirrytään aina hetkeksi 1960-luvulle, jolloin ääneen pääsee Hannan evankelistana toiminut isomumma Marke. Lapualaisia kun ollaan, Marken mietteet on kirjoitettu eteläpohjalaisella murteella. Hänen kauttaan tutuiksi tulevat seurakunnan ihmissuhdeongelmat ja omista unelmista luopuminen kutsumustyön takia. 

Niin Hanna kuin Marke antavat työlleen kaikkensa. Marke jaksoi pysyä lujana haasteiden keskellä, mutta Hanna on heti kirjan alussa sairauslomalla pahan uupumuksen takia. Tuntuu, ettei työhön jaksaisi koskaan enää palata. Nyt pitää vain vältellä seurakuntalaisia, sukulaisia ja tuttavia. Tai ainakin Hanna haluaa välttyä heidän kysymyksiltään. Julkisesti hän haluaa myöntää olevansa korkeintaan "vähän väsynyt". Pitäisikö hänen pastorina olla sellainen esikuva, joka murtaa vaikenemisen kulttuuria seurakunnassa ja avautuu omista kipeistä kokemuksistaan, Hanna miettii. Mutta ei hänestä ole sellaiseen.  

Kirja sisältää paljon Hannan pohdiskelua, kipuilua, kysymyksiä ja itsetutkistelua. Niinhän se on, että masentunut ihminen elää päänsä sisällä ja ajattelee liikaa, mistä ulkopuoliset mielellään huomauttavat. Millaiseksi Hannan toivottoman tuntuinen olotila sitten jatkossa kehittyy ja miten Saarela päättää hänen tarinansa, siitä oli kiinnostavaa lukea. 

Julistus- ja sielunhoitotyössä uupuneille Hannan kokemuksissa on varmasti paljon tunnistettavaa. Häntä esimerkiksi väsyttävät pitkiä monologeja pitävät ihmiset. Hanna pohtii, että sielunhoitotilanteissa pitäisi pystyä pitämään kiinni omista rajoistaan, ettei ota väärällä tavalla kannettavakseen vielä toistenkin painolasteja omiensa lisäksi. Vaan minkäs teet, kun olet herkkä ja empaattinen? Eikö siis saisi olla herkkä, pitäisikö pystyä olemaan vahva? Ne vahvat kyllä jaksavat paremmin, mutta ymmärtävätkö he heikkojen ongelmia? 

Kun elämä kuormittaa uupumuksen lisäksi muillakin ahdistuksilla, Hanna pohtii, pitääkö ihmisen tosiaan elää kaikki saarnan aiheet omassa elämässään läpi. Ja miksi hän sairauslomallakin alkaa heti suunnitella mielessään saarnaa kohtaamistaan tilanteista ja niiden herättämistä mietteistä? 

Niin Hanna kuin Marke joutuvat myös tuntemaan nahoissaan ympäristön asenteet hengellistä työtä tekeviä naisia kohtaan. Vaikka helluntailiikkeen alkuaikoina oli paljon naisevankelistoja, Marken aikana heitä on jo paljon vähemmän. Ja Hannan pitäisi olla mieluummin seurakuntatyöntekijä kuin pastori. Kaikkein mieluiten jotkut haluaisivat nähdä hänet vain pastorimiehensä vaimona. 

Miten kovan hinnan kutsumuksesta joutuu maksamaan? Miten jaksaa jatkaa ja pysyä uskollisena kutsumustyölleen? Nämä ovat monelle kipeitä kysymyksiä.  

- Tässä olen, kuiskaan. 

  Enempää ei ole. Suuret sanat ja rukoukset, joita latelin nuorempana ja oikein huusin, miten rakastan Jumalaa ja haluan kasvaa enemmän sellaiseksi kuin Jeesus, ovat jääneet taakse. Halusin olla suuri, hyvä, varma ja voittoisa. 

  Minä tiedän, että aion jatkaa polullani, enhän minä voi muuta. En halua muuta. Mutta tästedes jatkan aika pitkän aikaa ontuen. 

Aikamedia 2023 

246 sivua