Vuosi vuodelta joulu tuntuu tulevan nopeammin. Huomenna jouluaattoon on enää kaksi viikkoa. Nyt ehdin vihdoin esitellä vähän jouluistakin lukemista sitä kaipaaville.
Helsingin piispana toimineen Eero Huovisen vuonna 2002 ilmestynyt kirja käy läpi jouluevankeliumia hyvin syvällisesti. Huovinen nostaa sieltä esiin monia puhuttelevia näkökulmia. Luvut on otsikoitu monesti vain yhdellä tai muutamalla sanalla, johon liittyviin asioihin sitten syvennytään: Siihen aikaan, Verollepano, Joosef, Maria, Seimi, Kapalot, Yhtäkkiä, Kirkkaus, Pelko, Ilo, Teille... Näistä Huovinen ammentaa paljon ajattelemisen aihetta. Siellä täällä hän lainaa myös Lutherin joulusaarnoja.
Vanhemmat varoittavat monesti lapsiaan: Itku pitkästä ilosta. Mutta millaista on Jumalan meille lahjoittama ilo? Eero Huovinen sanoittaa sen kauniisti:
Jouluevankeliumin sanoma on toinen: pitkä ilo pitkien itkujen keskelle. Joulu osoittaa ja lahjoittaa ilon. Se ei tosin aina poista ihmisen itkua, mutta tuo surujen sekaan oikean ilon.
Lainaukset Huovisen omasta tekstistä kertokoot kirjasta tarkemmin.
Luvusta Paimenet:
Joulu tulee tavallisten ihmisten luokse. Jeesus ei syntynyt Jerusalemissa eikä hänen syntymäänsä ilmoitettu ensin ruhtinaille. Jumala ei etsi sellaisia, jotka olisivat ulkonaisesti edustavia tai uskonnollisesti sopivia. Joulu tulee itsensä tavanomaiseksi tuntevien ihmisten luo. Jos siis tunnet itsesi harmaaksi ja juhlattomaksi, voit olettaa, että joulu ja Jumala ovat kiinnostuneet tulemaan luoksesi.
Luvusta Enkeli:
Enkelin saarna ei perimmältään ole neuvo, kehotus saati käsky lakata pelkäämästä. Pelko ei lopu katteettomasti komentamalla. Lapsen itku voi vaieta, jos vanhemmat vaativat, mutta sisin voi silti vapista.
Pelko loppuu vain, jos pelon syy poistuu. Enkelin saarnassa on tärkeintä syy, jonka nojalla pelko voi poistua. Kirkkauden säikäyttämille paimenille sanotaan myös peruste. Älkää pelätkö, sillä siihen ei ole syytä. Pikemminkin on aihetta iloon, sillä tänään on syntynyt Vapahtaja.
Ja vielä luvusta Teille:
Neljänneksi jotakin annetaan juuri meille ja minulle. Teille-sanaa seuraa meille. Lahjasta tulee meidän omamme. Paimenetkin innostuivat uutisesta: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen... minkä Herra meille ilmoitti." Ilo alkaa siitä, kun huomaa omistavansa jotakin. Iloa tuovat muillekin annetut lahjat, mutta omaksi saatu lahja - se vasta on jotakin!
Esipuheessaan Eero Huovinen kertoo yhä uudestaan häkeltyvänsä siitä, miten rikas jouluevankeliumi on, ja miten samastakin kohdasta voi löytyä aina uusia vivahteita ja rikkauksia, joiden ohi on aiemmin kulkenut. Pitkä ilo - Joulun evankeliumi onkin tulvillaan noita hänen löytämiään vivahteita ja rikkauksia, joiden äärellä saamme sukeltaa yhä syvemmälle jouluevankeliumin sanomaan.
Melkein joka aukeamalla on lisäksi kuvituksena tunnettujen taiteilijoiden jouluaiheisia maalauksia taustanaan joulunpunaista väriä. Niinpä tekstien ohella myös kuvat ja kirkkaat värit virittävät lukijan joulumielelle. Teos on visuaalisestikin todella upea. Kokonaisuutena siis erittäin suositeltavaa joulun ajan lukemista.
Eipä siis muuta kuin: Nyt Betlehemiin!
WSOY 2002
120 sivua
Kuvat: WSOY:n kuvapankki
Graafinen suunnittelu: Kristina Segercrantz
Kuvatoimittaja: Riitta Toiviainen
Tuo vaikuttaa juuri sellaiselta pikkukirjaselta, joita helposti tarttuu matkaani esim. kirppiksiltä. Hyvät tekstit, kauniit kuvat ja pieni koko☀️ Hyvää joulunalusaikaa sinulle sinne❤️
VastaaPoistaTässä on kyllä vain vähän toista sataa sivua, mutta muuten ei ihan pikkukirjaseksi voi sanoa. Joka tapauksessa hyvät tekstit ja kauniit kuvat tässä kyllä on. Kiitos samoin sinulle hyvää joulunalusaikaa!
PoistaOlikos tämäkin aarre jo sinulla hyllyssäsi? 😊
VastaaPoista"Pitkä ilo pitkien itkujen keskelle"... Minulla on nyt aika paljon pyörinyt mielessä "Tuikkikaa, oi joulun tähtöset" ja sen loppupään säkeistöt, joissa
Kerran loppuun satu joulun saa
Suru säveliä sumentaapi
Kerran silmän täyttää kyyneleet
Virtaa vuolahina tuskan veet
Siks, oi tähtisilmät, loistakaa
Luin että sanojen taustalla on sanoittaja Elsa Koposen oman elämäntilanteen suru, mutta kyllä se muistuttaa minuakin, että joulussa riemu ja suru ovat molemmat läsnä.
"Jos siis tunnet itsesi harmaaksi ja juhlattomaksi, voit olettaa, että joulu ja Jumala ovat kiinnostuneet tulemaan luoksesi." Mikä ihana virke! :)
Siunausta!
Tämän aarteen löysin kirpputorilta viime kesänä, ja pitihän joulun tuloon jo alkaa varautua 😊
PoistaNuo joululaulun sanat ovat ihan itkettävän surulliset. Mutta niinhän se on, että suru ei kysy lupaa, ja se voi tulla ja olla myös jouluna. Meillä oli vuosi sitten surullinen joulu, kun äitini joutui tosi huonossa kunnossa sairaalaan. Onneksi siitä lopulta selvittiin, mutta nyt olen rukoillut, että tänä vuonna saataisiin viettää yhdessä hänen kanssaan iloisempi joulu.
Onneksi joulu tulee myös surullisen, harmaan ja juhlattoman luo ❤️ Karussa tallissahan se ensimmäinen joulukin vietettiin, ja tärkeintä joulussa on Jeesus.
Siunausta sinulle uuteen viikkoon! 🙏
Kiitos kommentistasi tänään! Piparkakkurooibos kuulostaa ihanalta. Täytyypä koettaa löytää sellaista! :)
PoistaPiparkakkurooibos on kyllä todella herkullista. Toivottavasti löydät sitä jostain 😊
Poistakirpparit on mielenkiintoisia paikkoja, mm. hyvää kirjallisuutta löytyy, itse olen myös töissä kirppiksellä.Käy lukemassa mun uutta blogia, siellä on hyvää luettavaa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja blogivinkistä. Kirpputorit ovat kyllä mukavia paikkoja käydä asiakkaana ja olla töissäkin.
Poista