Roseniusta nykysuomeksi -sarjan kuudennessa osassa C. O. Rosenius käsittelee puhuttelevasti seurakuntaa ja uskovien yhteyttä. Me kristityt olemme hyvin erilaisia luonteeltamme, lahjoiltamme ja myös käsityksiltämme, mutta kuitenkin jos perusasia eli suhde Jeesukseen on kunnossa, kuulumme yhteen ja meidän tulee rakastaa toisiamme.
Täydellisiä ihmisiä ei maan päältä löydy, eikä kukaan meistä myöskään täydellisesti ymmärrä kaikkea Raamatusta. Emme millään pysty ajattelemaan kaikesta samalla tavalla - jo siksikin, että meillä voi olla erilainen tausta ja kokemukset, olemme saaneet erilaista opetusta ja olemme eri kohdassa hengellisessä kehityksessämme. Kuitenkin juuri keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi, kuten hän itse opetti.
Tuon rakastamisen vaikeudesta Rosenius toteaa:
Me rakastaisimme hyvin mielellämme lähimmäisiämme ja osoittaisimme heille hyvyyttä, ellei heissä olisi niin paljon sellaista, mikä ärsyttää meitä.
Lutherin sanoin:
On vaikein taito auringon alla tunnistaa Kristus heikoissa ja kummallisissa ihmisissä.
Tuota erilaisen ja monesti niin kummallisenkin lähimmäisen rakastamista voi tämän kirjan äärellä opetella. Rosenius opettaa muun muassa anteeksiantamisen tärkeydestä. Hän jakaa myös ajatuksiaan siitä, mitkä ovat tosi kirkon ja uudestisyntyneen kristityn tuntomerkit, entä mitkä ovat opillisesti vähemmän tärkeitä asioita, jotka eivät vaikuta pelastukseemme.
Usko yhdistää meidät myös hengelliseksi papistoksi. Tätä yleistä pappeutta sekä uskovien erilaisia lahjoja ja tehtäviä Rosenius myös käsittelee kirjan loppupuolella.
Kehotus vajavaisen ja puutteellisen lähimmäisen rakastamiseen on tämän teoksen keskeisintä antia. Rosenius muistuttaa, että kyllähän me itsekin koettelemme toisten kärsivällisyyttä. Ja:
Rakkaus ei koskaan säily, jos et suostu rakastamaan muita kuin virheettömiä veljiä. -- Et milloinkaan löydä täältä maan päältä pyhimystä, jolla ei ole omia erityisiä vikoja ja puutoksia.
Tavalliseen tapaansa Rosenius käsittelee tätäkin aihetta hyvin syvällisesti ja puhuttelevasti. Hieno ajatus on tässäkin:
Jobin haavojen, murheiden ja kärsimättömyyden alle kätkeytyi kaikesta huolimatta Jumalan rakkain ystävä, maan hurskain ja oikeamielisin mies. Lasaruksen rääsyjen ja surkeuden kätkössä oli taivaan valtakunnan perillinen. --
Mutta kuinka moni pystyy nykyään havaitsemaan tämän? Kristitytkin ovat vaarassa loukkaantua Kristuksen jäseniin. Meidän on opittava siihen, ettemme koskaan arvostele kristittyä pelkästään sen perusteella, mitä silmämme näkee. Meidän on hengessämme nähtävä ulkokuoren läpi ja havaittava, mitä on sen sisällä.
Kirjoittipa Rosenius mistä aiheesta tahansa, hän julistaa aina ihanasti myös evankeliumia. Niin tässäkin kirjassa.
SLEY-Kirjat 1977
134 sivua
Alkuteos: Bröders gemenskap
Päällys: Elsa Korhonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti