Lisäksi hänen äitinsä suvussa ihmisillä on ollut yliluonnollisia voimia, ja nyt ne alkavat välittömästi toimia Miimin kautta. Tapahtuu mitä uskomattomimpia asioita. Miimin uskovainen ystävä Eeva varoittelee häntä, mutta Miimi ei välitä varoituksista, ja eräs toinen ystävä on innolla opastamassa häntä syvemmälle okkultismin maailmaan.
Tietyissä tilanteissa Miimiä pelottaa. Kun häntä on kerran pyydetty ottamaan yhteyttä vainajaan, siihen hän ei toista kertaa suostu. Muutakin vastaavaa tapahtuu. Mutta enimmäkseen Miimi on innoissaan, ajautuu yhä syvemmälle ja alkaa uskoa outoihin oppeihin. Kirkossa käyminen ja Raamatun lukeminen eivät enää maistu; Jeesus jää kaiken keskellä taka-alalle.
Jeesuksestakin kyllä joskus puhutaan, mutta hän ei ole sen kummempi kuin Buddha tai joku muu. Selvää New Agea, jossa ripaus kristillisyyttäkin sekoitetaan mukaan idän oppeihin ja ties mihin. Ja niin syntyy todella sekava keitos yhtä ja toista hämärää käsitystä.
Lopulta vuosien jälkeen eräässä tilanteessa hänen silmänsä avautuvat näkemään, että kaikkien näiden voimien takana onkin itse saatana. Silloin Miimi kauhistuu ja alkaa uudestaan hapuilla Jeesuksen puoleen. Tie vapauteen ei ole helppo, mutta se on mahdollinen. Jeesus antaa Miimille armonsa ja rauhansa; menneet saa jättää taakseen ja yrittää unohtaa.
Ne menneethän pyrkivät kyllä vieläkin kummittelemaan Miimin elämässä. Vanhat kyvyt ja ilmiöt eivät jätä häntä rauhaan, eivätkä vanhat ystävät ja asiakkaatkaan luovuta aivan vähällä, vaan ilmestyvät tämän tästä Miimin ovelle yrittäen vetää häntä takaisin vanhoihin kuvioihin. Jeesukselta Miimi saa kuitenkin avun ja voiman vaikeissa tilanteissa.
Kirjan päähenkilö saa myös kokea, miten kaikki muukin annetaan, kun ensin etsii Jumalan valtakuntaa. Miimin elämään alkaa tulla valoa ja iloa.
Kirja on hyvä varoitus siitä, ettei pimeyden voimien kanssa kannata alkaa leikitellä. Takakannen sanoin se on selventävää rajankäyntiä kristillisen uskon ja uususkonnollisten virtausten välillä. Järkyttävää on se, mitä takakansi myös kertoo: Kuvatut henkimaailman ilmiöt, selvänäköisyys, ennustaminen, henkiparantaminen, automaattikirjoitus, minänpoisto, spiritismi ym. ovat todellisuudessa tapahtuneita. (Sanaa minänpoisto en ollut kuullut, mutta sillä tarkoitetaan ruumiista irtautumista.)
Koska kyseiset asiat ovat siis tapahtuneet jollekulle aivan oikeasti ja koska itsekin olen sivusta nähnyt, millaisia seurauksia okkultismin harjoittamisesta voi olla, kirjan seikkaperäiset kuvaukset ahdistivat minua hirveästi. Mutta toisaalta juuri siksi halusin lukea tarinan loppuun, koska tiesin, että Miimi tulee siellä takaisin Jeesuksen luo. Näin kirjasta jäi lopulta kuitenkin hyvä jälkimaku, vaikka uudestaan en sitä jaksaisi lukea. Joka tapauksessa Jeesus on suurempi kuin kaikki saatanan voima ja valta. Me saamme olla Voittajan puolella.
Noin kaksi kolmasosaa kirjasta kertoo siitä pimeydestä ja viimeinen kolmasosa paluusta. Herkimmille lukijoille en tätä teosta suosittelisi, kun itsekin tuolla tavalla ahdistuin. Onneksi siitä viimeisestä kolmasosasta tuli hyvä ja turvallinen tunne. Eikä meidän Jeesuksen omina tarvitsisi tällaisia pelätäkään, mutta ainakaan itse en välttämättä haluaisi liian tarkkaan näistä kokemuksista tietää.
Varoituksena Pimeys ja paluu on paikallaan, samoin muistutuksena siitä, että pimeydestä on mahdollista palata Jeesuksen luo - tai yhtä hyvin tulla hänen luokseen ensimmäisen kerran. Jeesus tuo rauhan ja vapauden.
Liisa Vuorinen oli näkövammainen kirjailija, joten hänen kirjojensa päähenkilötkin ovat näkövammaisia, niin myös Miimi. Sellaisia kirjoja taitaakin olla aika harvassa, joten on hienoa, että joku on niitäkin kirjoittanut. Ainakin Wikipedian tietojen mukaan Pimeys ja paluu jäi Vuorisen teoksista viimeiseksi.
Uusi Tie 1985
150 sivua
Kansi: Terttu Hauhia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti