Mirjami Lähteenkorva: Pilvi täynnä pisaroita

Valitut runot 

Toimittanut Anna-Maija Raittila 

Oli ilo lukea pitkästä aikaa Mirjami Lähteenkorvan runoja. Hän kirjoittaa niin kauniisti ja löytää ympäriltään - erityisesti luonnosta - hienoja vertauksia kristityn elämään liittyen. Hänen runoissaan on syvällisiä oivalluksia. Moni näistä runoista herättää niin paljon ajatuksia, että yksi ainoa runokin voi olla kuin saarna pienoiskoossa. 

Lähteenkorvan runoissa on Jumalan kouluissa opittua syvällistä viisautta. Hän on oppinut näkemään, miten me kyllä aina haluaisimme saada iloa ja päästä helpolla, mutta kuitenkin syvimmät siunaukset tulevat pimeimpien vaiheiden kautta - vaikka yleensä sen jaksaa itse tajuta vasta joskus vuosien jälkeen. 

Niinpä eräässäkin runossaan Lähteenkorva seisoo saksien kanssa kukkansa luona eikä millään haluaisi leikata siitä sen ensimmäisiä hentoja nuppuja. Katkaistuja nuppuja tulee niin sääli. Silloin runoilija toteaa: 

Ensimmäistä kertaa minä mietin, 

leikanneeko Suuri Puutarhurikin 

kyynelsilmin 

ihmisen pienestä elämästä 

monta uneksien avautuvaa umppua, 

että elämäkin kukkisi sen jälkeen 

kymmenkertaisesti. 

Tämä kipujen kautta avautuva siunaus nousee esiin monessa muussakin runossa. 

Koskettavasti Lähteenkorva kirjoittaa myös kaikkein pienimmistä ja heikoimmista. Kuten liekin lailla leimuavasta haapapuusta, joka on puu sairain kaikista - 

Ja sittenkin se metsän valaisee, 

Jumalan vapiseva, sairas liekki 

ja tietämättään huutaa: Pysähdy! 

Toisessa runossa taas rukoillaan pienen, kalpean kukan puolesta, joka kasvoi kiven kainaloon / ja pohjoisrinteen alle. Se eli varjossa, ja lehdelle kalpealle / jäi kasteen kyyneleet. Runo päättyy: 

Sen kukan puoleen, Jumala, 

kumarru erikseen 

ja katso sitä kauemmin kuin muita. 

Suo kurkoittamisen 

ja kasvamisen voima 

sen varteen viluiseen. 

Kirjan alussa on runoja meidän tehtävästämme palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Yhteen osioon on koottu elämän kipeitä tuntoja, sitten on Raamatun henkilöiden elämää. On monia kirkossa ja luonnossa heränneitä ajatuksia. Paljon hyvin puhuttelevaa. Esimerkiksi runo Kuin kukat ja linnut saarnaa runomuodossa siitä, miten kukat ja linnutkin elävät luottavaisesti eivätkä murehdi, ja silti Jumala pitää niistä huolta. Eikö hän siis huolehtisi myös meistä? 

Tässä vain muutamia poimintoja tästä hienosta runokokoelmasta, jonka Anna-Maija Raittila on koonnut yksitoista vuotta Lähteenkorvan kuoleman jälkeen. Suosittelen lämpimästi puhuttelevia ja koskettavia kristillisiä runoja kaipaavalle! 

Gummerus 1979 

178 sivua