Kirjan takakannessa kysytään: entä jos meidän ei tarvitsisikaan peitellä rikkonaisuuttamme ja haavojamme? Entä jos juuri heikkoutemme, vajavaisuutemme ja rikkinäisyytemme onkin vahvuutemme? Jumala "kutsuu särkyneet elämään täyttä elämää ja muuttamaan maailmaa - juuri sellaisina, särkyneinä."
Voskamp itse tietää, mistä kirjoittaa. Ollessaan nelivuotias hän näki sisarensa kallon murskautuvan auton alle. Tämä sairastutti hänen äitinsä psyykkisesti ja sai molemmat vanhemmat laiminlyömään eloonjäänyttä tytärtään. Nuorena Voskamp viilteli itseään ja oli muutenkin itsetuhoinen. Nyt aikuisena hän surukseen joutuu seuraamaan, miten tämä rikkinäisyys on siirtynyt sukupolvien ketjussa eteenpäin yhdelle hänen omista lapsistaan.
Kirjassa käsitelläänkin perhesuhteita ja esimerkiksi anteeksiantamista. Mutta myös monia muita aiheita, kuten lähipiirin syöpäsairauksia, kuolemaa, rakkaista ihmisistä luopumista ja surua. Yksi monelle tuttu aihe on varmasti se, miten koemme syyllisyyttä ja katumusta siitä, että juuri kaikkein rakkaimpia ihmisiä olemme monesti eniten laiminlyöneet emmekä ole rakastaneet tarpeeksi tai antaneet tarpeeksi aikaa. Tästäkin Voskamp kirjoittaa.
Kirjoittaja toistaa yhä uudelleen, miten Jeesuksen ristin kautta hyvä rikkinäisyys parantaa pahan rikkinäisyyden. Hän haastaa meitä elämään ristinmuotoista elämää ja olemaan "Kristuksena" toinen toisellemme. Olemaan lähimmäisiä. Juuri omien haavojemme kautta voimme lähestyä toisia ja tuoda apua heidänkin haavoihinsa.
Vanhaan tuttuun tyyliinsä Voskamp viljelee mielellään kreikan sanoja (myöhemmin myös latinan). Eräs näistä sanoista on koinonia, yhteys. Edelleen minulla oli tunne kuin nuo kreikan sanat olisivat hänelle lähes "taikasanoja" ja kuin koinonian jatkuva hokeminen tekisi asian hänen mielestään hengellisemmäksi kuin jos puhuttaisiin ihan omalla kielellä yhteydestä. Joka tapauksessa, kritiikki sikseen, yhteys on siis eräs tämän kirjan kantavista teemoista. Ja yhteyteenkin me pääsemme, kun uskallamme avautua toisillemme särkyneisyytemme paljastaen.
Itse pidin joistain luvuista, toisista taas en. Tässä kirjassa käsitellään kyllä niin monia eri aiheita, että jokaiselle löytynee jotain puhuttelevaa. Itseäni puhuttelivat antamisen ja auttamisen teemat. Minusta oli esimerkiksi inspiroivaa lukea, miten Voskampin viettivät Annin 40-vuotispäivää. He jalkautuivat kaduille, kauppoihin ja kahviloihin tekemään yllättäviä hyviä tekoja ihmisille. Maksoivat esimerkiksi jonkun ostokset kassajonossa, ja toisessa liikkeessä, jossa kaikki maksoi dollarin, he kylvivät dollareita käytäville ja jäivät katsomaan sisälle tulevien lasten riemua, kun nämä löysivät dollarit.
Voskamp on sisäistänyt Jesajan kirjan kohdan, jossa sanotaan, että kun annamme tarvitsevalle, omat haavamme kasvavat umpeen, ja Jeesuksen opetuksen, että kaiken, mitä olemme tehneet vähimmille veljillemme, sen olemme tehneet Jeesukselle.
Toisten auttamisen ohella hän kuitenkin myös kirjoittaa siitä, miten elää itse omaa rikkinäistä elämäänsä.
Olisi minulla jotain kritisoitavaakin, mutta olen nyt monen viikon sairastelusta liian väsynyt kirjoittamaan kaikkea, mitä ajattelen (ja johan siitä tulisi liian pitkä postauskin). Joka tapauksessa kirjassa oli monia hyviä kohtia ja tein paljon alleviivauksia. Niihin kohtiin voi sitten myöhemminkin palata.
"On risti, jonka luona jokainen on turvassa. Jeesus haluaa tulla niihin särkyneisiin kohtiimme, joihin emme haluaisi kenenkään kiinnittävän huomiota. Jeesus välittää eniten epäonnistuneista, ja hänen silmissään särkynyt on kauneinta. Ja eniten Jumala haluaa koskettaa niitä kohtiamme, joille muut kääntävät selkänsä. Jumala näkee joka hetki rakkaudelle avoimet särkyneet sydämet... Jumalalle mieluinen uhri on särkynyt henki. Mikään ei ilahduta Jumalaa enemmän kuin se, että Hän saa koskettaa kohtia, joiden et usko ilahduttavan Häntä. Jumala haluaa tulla särkyneisiin paikkoihin - jotta Hän voi luoda niistä jotain suunnattoman kaunista."
**********************************
"Elä jokainen päivä niin kuin olisit kuolemansairas. Koska olet. Elä jokainen päivä niin kuin sielusi olisi ikuinen. Koska se on."
Kustannus Oy Uusi Tie 2017, 325 sivua
Suomentanut Susanna Hirvikorpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti