Markku Särelä: Lapsikaste on raamatullinen

Luterilaiset kastekirjat tuntuvat olevan toinen toistaan parempia. Mitä enemmän niitä olen lukenut, sitä enemmän olen saanut! Tässä kirjassa oli jo niin paljon hyvää jaettavaa, etten tiedä, osaanko kirjoittaa tästä juuri mitään, koska olisi aivan liikaa asioita, joita pitäisi kommentoida, ja melkein joka sivulta saisi lainata hyviä ajatuksia. Bloggaaja on siis sanaton tämän runsaudenpulan äärellä.

No, sehän on kyllä sanottava, että kun kirja on Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon julkaisu, se toki sisältää siellä täällä näkemyksiä, joita kovin kansankirkkohenkiset lukijat eivät ehkä sulata. Itsekin kyllä kuulun kansankirkkoon, mutta tunnustan, että omasta mielestäni noissa ajatuksissa oli paljonkin järkeä.

Lapsikasteesta kirjoitettaessa kun tulee väkisinkin myös seurakuntakäsitys vastaan. Särelän mukaan epäuskoisten vanhempien lapsia, joille ei ole luvassa kristillistä kotikasvatusta, ei pitäisi kastaa. Tai kun kastetta pidetään pelkkänä nimenantorituaalina. Lähetyskäskyynhän ei sisälly vain kaste, vaan myös opetus, joka on ensisijaisesti kristittyjen vanhempien tehtävä (vaikka totta kai opetus kuuluu myös seurakunnalle). Särelä myöntää kyllä, ettei mitään täydellisten seurakuntia ole olemassa, vaikka hän ei kansankirkkoa kannatakaan.

Mutta en ala tästä väitellä kenenkään kanssa. Enkä edes kirjoita tästä enempää. Jos joku on kiinnostunut aiheesta, Särelä kirjoittaa siitä paremmin kuin minä osaisin. Ja kansankirkkoonhan minäkin siis kuulun, että se siitä.

Tuo kansankirkon ja vapaan luterilaisuuden vastakkainasettelu oli kuitenkin vain eräs yksityiskohta tässä kirjassa. Kasteestahan tässä enimmäkseen on kysymys. Ja siitä Särelä kirjoittaa hyvin ja perusteellisesti. Kuten kirjan nimi jo osoittaa, hän on paneutunut aiheeseen nimenomaan lapsikasteen kannalta. Opetus on syvällistä ja Särelä lähestyy aihetta monesta eri näkökulmasta, minkä voi päätellä jo siitä, että lukuja kirjassa on paljon. Luvut ovat lyhyehköjä, mutta silti sisältävät painavaa asiaa.

Koska kirja käsittelee lapsikastetta, siinä on paneuduttu erityisesti myös uudestikastajien väitteisiin ja esitetään argumentteja niitä vastaan. Myös Uuden testamentin kreikan ilmaisuja kirjassa avataan mielenkiintoisesti. Ja ... niin monia eri asioita, etten todella osaa nostaa sieltä mitään yksittäistä!

Sanon siis vain, että ainakin minulle kirja oli todella antoisa ja siunaava lukukokemus. Oli siellä sitten jotain vähän vaikeaselkoistakin tällaiselle yksinkertaiselle lukijalle, kun en siis edelleenkään ole mikään kirjanoppinut! Odotan edelleen mielenkiinnolla sitä päivää, jona myös luterilaiset teologit alkavat pitää kristillisiä kirjablogeja ja kirjoittavat sitten näistä opillisista kirjoista jotain viisaampaa kuin minä täällä. Itse olen varmaankin parempi kaunokirjallisuuden saralla. (Ja sitä kaunokirjallisuutta kaipaaville tiedoksi, että monta kristillistä romaania on kyllä odottamassa lukuvuoroaan!)

Joitain kysymysmerkkejäkin minulle siis jäi joistain kohdista, mutta niiden kohdalla nostan hattua ja menen ohi, kuten jo oppi-isämme Luther suositteli (vaikka hän taisi puhua Raamatusta?). Joka tapauksessa enimmäkseen voin kyllä suositella tätä kirjaa lämpimästi luettavaksi kaikille kasteasioista kiinnostuneille!

Kirjan lopussa on pitkä kirjallisuusluettelo, raamatunkohtien hakemisto ja vieläpä liite "Miten kaste hätätapauksessa toimitetaan".

Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko 1975
Toinen, täydennetty painos
154 sivua