Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi on otettu uusintapainos tästä piispa Eino Sormusen Luther-elämäkerrasta, joka ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1937. Vaikka uudempi Luther-tutkimus on tarkentanut kuvaa reformaattorista ja hänen elämästään, Sormusen teos on edelleen kelpo johdanto Lutherin elämään, kuten pastori, teologian tohtori Juhana Pohjola toteaa tämän uusintapainoksen esipuheessa.
Kirja on lyhyt ja helppolukuinen katsaus Lutherin elämään sen alusta loppuun sekä ennen kaikkea hänen uskoonsa ja uskonpuhdistajan työhönsä, johon evankeliumin löytäminen hänet johti. Kirjassa evankeliumi tuleekin hienosti esille, samoin painotetaan Jumalan sanan merkitystä. Luther ei saanut mitään "uutta ilmestystä", vaan totuus avautui hänelle Raamatusta. Hän oli sanan mies, kun taas sen ajan uudestikastajat halusivat luopua kaikesta ulkonaisesta, jopa Raamatusta, ja pitäytyä vain "sisäiseen sanaan" eli ihmisen pettäviin sisäisiin mielenliikkeisiin. Tässä mielessä Luther perusti uskonsa terveesti kalliopohjalle, kun hän perusti sen Raamatun sanan varaan.
Kirjaa lukiessani minua puhutteli se, miten Jumalan johdatus ja huolenpito näkyi Lutherin elämässä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa armo ei vielä ollut kirkastunut Lutherille, ja hänen täytyi palata Wittenbergiin, häntä masensi sinne meno, mutta Sormunen toteaa, että Luther ei vain nähnyt, miten Jumalan hyvä käsi johdatti häntä. Nimittäin Wittenbergin yliopiston professorina toimi Johann von Staupitz, josta tuli Lutherin läheinen ystävä ja sielunhoitaja. Staupitzilla oli oma tärkeä merkityksensä Lutherin elämässä, kun hän lohdutti ja auttoi tätä ylös epätoivon suosta.
Kun taas Lutheria uhkasi kuolema hänen jouduttuaan paavin langettamaan kirkonkiroukseen, Jumala käytti sen ajan poliittisia oloja Lutherin hengen pelastamiseksi, ja niin arvokas työ sai jatkua. Eli kuten olen kuullut joskus jonkun sanovan: me olemme kuolemattomia niin kauan kuin meillä on tehtävä maan päällä. Lutherkin sai suorittaa oman tehtävänsä loppuun asti.
Lukiessani ihailin myös hänen valtavaa rohkeuttaan seisoa yksin kaikkia vastaan: "Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon! Aamen!"
Olen kyllä joitain Luther-kirjoja joskus lukenut, mutta niistä on pitkä aika. Tämä Eino Sormusen kirja oli minulle antoisa tuttavuus. Toki aion jossain vaiheessa tutustua myös muihin Luther-elämäkertoihin, niihin uudemman tutkimuksen valossa kirjoitettuihinkin. Mutta tästä kirjasta oli hyvä lähteä liikkeelle. Suosittelen viettämään uskonpuhdistuksen juhlavuotta tämänkin kirjan äärellä.
Kustannus: Luther-kirjat Oy
Julkaisija: Concordia ry
Neljäs painos. Teoksen kielen on uudistanut Maria Laulumaa.
120 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti