Aivan alussa minusta tuntui, ettei tämä kirja kerro mitään uutta sen romaanin jälkeen. Mutta se johtui varmasti siitä, ettei Katharinan lapsuudesta ja nuoruudesta ole olemassa kovin tarkkoja tietoja; eihän hän ollut mikään merkittävä henkilö vielä silloin.
Pian se vanhan kertaamisen tunne menikin ohi, ja lopulta tämä kirja kertoi paljon uutta sekä Katharinasta että hänen kuuluisasta miehestään ja heidän perhe-elämästään. Joskin totta kai osa asioista oli tuttuja. Kuten se, että Luther oli huoleton rahankäyttäjä, joka jakeli anteliaasti heidän vähiä rahojaan ihmisille, niin että Katharina sai käyttää kaiken luovuutensa pitääkseen huolta perheen taloudesta. Olihan heillä oman suurperheensä lisäksi päivittäin valtavasti ruokavieraita pöydässä, niin että joskus ruoka jopa loppui kesken. Oli siinä Katharinalla tekemistä.
Romaanissa Lutherien parisuhdeongelmat olivat varmaankin kirjailijan mielikuvitusta. Totta kai jokaisella avioparilla on ongelmansa, mutta Lutherien ongelmista ei taida olla faktatietoa olemassa. Martti Lutherin kirjeiden perusteella heillä näyttää olleen hyvin rakkaudellinen suhde. Mutta tietysti romaanin kirjoittajan täytyy keksiä, millaisia ongelmat ovat voineet olla, koska muuta tietoa niistä ei ole. Romaanin perusteella sain kuitenkin jopa ahdistavan kuvan Lutherien parisuhteesta.
Martti Lutherin kirjeitä on säilynyt paljon, samoin heidän ruokapöydässään istuneiden vieraiden ylös kirjaamia Lutherin pöytäpuheita. Niistä saa paljon mielenkiintoista tietoa Lutherista, ja jotain siitä tiedosta oli tässä kirjassakin: otteita kirjeistä ja joitain lausahduksia ruokapöydästäkin.
Uskonpuhdistajasta itsestään ei hänen työnsä kannalta kerrota paljoa tässä kirjassa, vaan lähinnä aviomiehenä ja perheenisänä. Onpa kirjassa joitain hauskojakin tapauksia Lutherin perheestä. Esimerkiksi lintujen pyydystäminen oli tuolloin tavallista, mutta Luther ei siitä pitänyt, ja tähän kirjaan on tallennettu hänen kirjoittamansa pikkulinnun valituskirjelmä asian johdosta. Lutherilla näyttää olleen huumorintajua.
Hänen työhönsä liittyen kirjassa kerrotaan sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta, että vaikka Käthe-rouva ei yleensä puuttunut miehensä työasioihin, oli hänen ansiotaan, että Luther kirjoitti Sidotun ratkaisuvallan vastineeksi Erasmus Rotterdamilaisen kirjoitukseen vapaasta tahdosta. Luther ei aikonut vastata Erasmukselle mitään, mutta Lutherin ystävät olivat huolissaan siitä, että vaikenemisesta tulisi sellainen kuva kuin Luther olisi ollut kykenemätön puolustautumaan. Niinpä eräs Lutherin ystävä tuli puhumaan Käthelle ja tämä puolestaan sai miehensä kirjoittamaan vastineensa. Joten voimme olla osaksi Lutherin vaimollekin kiitollisia tuosta hienosta kirjasta!
Surullista antia tässä kirjassa on sen loppuosa, jossa kerrotaan, kuinka paljon Käthe joutui kärsimään ja kokemaan epäoikeudenmukaista kohtelua Lutherin kuoltua. Lutherin ystävätkin osoittivat kiittämättömyyttä ja unohtivat saaneensa istua moneen kertaan Käthen ruokapöydässä.
Kun lopulta Käthe itsekin kuoli, kirjan lopussa kerrotaan vielä, mitä Lutherin perheen lapsille tapahtui: kenen kanssa kukin meni naimisiin, kuka kuoli lapsettomana ja kenen sukuhaara on jatkunut näihin päiviin asti (saksankielinen alkuteos on ilmestynyt vuonna 1917). Onkin mielenkiintoista tietää, että jossain päin voi vieläkin olla Lutherin jälkipolvia.
Mielenkiintoinen kirja. Aikaisemmin (vuosia sitten) olen lukenut kirjoja Martti Lutherista itsestään ja hänen elämäntyöstään, mutta nyt olen saanut tutustua myös hänen vaimoonsa ja perhe-elämäänsä. Se avaa Lutheristakin uusia puolia.
Kustannus Oy Arkki 2006, 170 sivua
Ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1964
Suomentanut Aino Jauhiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti