perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viivi Rajamäki: Puhu minulle hiljaisuudessa

Nyt lukuvuorossa on taas pari romaania, koska ne pitää pian palauttaa kirjastoon.

Sirkka on viisikymppinen yrittäjä, joka pyörittää perheensä kanssa isoa vaateliikettä. Hän on uhrannut työlleen kaiken niin ettei muuta elämää ole ollut, ei lomiakaan vuosiin. Koti on lähinnä paikka, jossa käydään öisin nukkumassa, eikä Sirkka syökään juuri muuta kuin voileipiä kahvin kanssa.

Raskas elämä ja itsestään huolehtimisen laiminlyöminen kostautuu lopulta, ja Sirkka saa sairauskohtauksen eräänä aamuna työpaikalla. Lääkäri ei löydä hänestä muuta vikaa kuin väsymyksen ja määrää hänet kuukaudeksi täydelliseen lepoon. Sirkka ottaa tarjouksen mielihyvin vastaan ja lähtee yksin mökille, jossa hän nukkuu paljon, mietiskelee ja hiihtelee sen verran, mitä kunto antaa myöten. Hän yrittää alkaa myös syödä vähän enemmän.

Sirkka nauttii suuresti olostaan yksin maaseudun hiljaisuudessa, jossa hän ei tapaa juuri ketään eikä häneen kohdistu mitään vaatimuksia. Hän on työssään ehtinyt väsyä niin, että suorastaan vihaa asiakkaitakin, joten lepo ja yksinäisyys tulee todella tarpeeseen.

Mutta ei vain Sirkan ruumis ja sielu kaipaa hoitoa. Naapurin uskovaisen Liisa-emännän kautta hän tulee ajatelleeksi uskonasioita ensimmäistä kertaa elämässään ja tajuaa, että hänkin tarvitsee Jeesusta.

Kaikenlaista tässä pienessä romaanissa ehtii lopulta tapahtua enkä voi kaikkea paljastaa. Aivan kaikkia sopivia avainsanojakaan en voi tähän laittaa, etten vahingossa paljastaisi tarinasta liikaa. Sen kerron, että mitä pitemmälle luin, sitä vaikuttuneempi olin. Jotkut asiat ratkeavat, toiset eivät - niin kuin elämässä yleensäkin käy. Kirjan loppu jättää myös asioita avoimeksi ja tyhjiä kohtia lukijan mielikuvituksen täytettäväksi. Kaikkea ei kirjailijan tarvitsekaan loppuun asti selittää. On hyvä, että lukijallekin jää mietittävää.

Kaiken kaikkiaan kirja on painava puheenvuoro useammastakin asiasta. Ensinnäkin siitä, ettei työ ole ihmisen koko elämä ja että itsestään ja terveydestään täytyy myös muistaa huolehtia. Samoin kuin ihmissuhteista. Kirja kertoo myös elämämme tärkeimmästä asiasta: Jeesuksesta ja hänen tarjoamastaan armosta, jonka saamme ottaa vastaan. Sirkan läheiset ja tuttavat saavat hänen uskoontulostaan myös paljon miettimisen aihetta.

Itse nautin kirjassa siitä maalais- ja mökkielämän kuvauksesta: kiireettömyydestä, levosta ja hiljaisuudesta. Tuli inspiraatio, että joskus voisi itsekin kirjoittaa jonkun mökille sijoittuvan tarinan - tietenkin vain pöytälaatikkoon.

Loppuun asti luettuna tämä tarina hiljentää ja jättää lukijansa syviin ajatuksiin. Siinä ollaan isojen kysymysten äärellä.

SLEY-Kirjat Oy 1983, 135 sivua

2 kommenttia:

  1. Itsekin olen tuon kirjan joskus lukenut. Ja muitakin Sleyn kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä vanhoissa romaaneissa on ihan hyviä. Nykyäänkin saisi tulla enemmän uusia kristillisiä romaaneja.

      Poista