Olav Valen-Sendstad: Unelma vapaasta tahdosta

Luin syksyllä Lutherin Sidottua ratkaisuvaltaa aika pitkälle, mutta harmi kyllä olin silloin niin kiireinen, että lukeminen jäi kesken ja on jäänyt edelleen. Se on todella hyvä kirja. Nyt kuitenkin luin "välipalaksi" tämän Olav Valen-Sendstadin samasta aiheesta kirjoittaman kirjan, joka on paljon ohuempi ja siten nopeammin luettu. Tätäkin kyllä luin varsinkin aluksi hitaasti pienissä pätkissä ja vasta kirjan loppuosan ahmaisin tänään melkein kertaistumalla läpi. Kun lukemiseen on kuitenkin mennyt varmasti ainakin pari viikkoa, en ehkä enää osaa niin hyvin kirjoittaa varsinkaan kirjan alkuosasta.

Joka tapauksessa tässä kirjassa Valen-Sendstad käyttää ensin paljon aikaa ja sivuja perustan luomiseen - kirja on jo reilusti yli puolenvälin ennen kuin päästään itse aiheeseen: onko tahto vapaa vai sidottu? Alussa määritellään pitkästi, mitä ovat Jumalan laki ja evankeliumi ja mitä on usko. Vasta neljäs luku, joka alkaa sivulta 102, on nimeltään "Mitä laki ja evankeliumi sanovat tahdon vapaudesta ja sidonnaisuudesta".

Kirjoittaja tulee samaan johtopäätökseen kuin Luther, että suhteessamme Jumalaan meillä ei ole vapaata tahtoa. Hän huomauttaa, että jos uskonasioissa opetetaan vapaata tahtoa, riistetään ihmisiltä mahdollisuus uskoa evankeliumiin, koska vapaaseen tahtoon liittyvät ihmisen omat suoritukset.

Nyt en koe osaavani sanoa mitään kovin viisasta tästä niin viisaasta kirjasta. Jokaisen lienee parasta lukea itse tämä kirja ja tehdä omat löytönsä. Paljon hyviä kohtia kirjassa oli, paljon alleviivasin ja merkitsin suoranaisia helmiä, joiden kautta armo kirkastui entistä enemmän. Valen-Sendstad osaa todella hyvin kirjoittaa laista ja evankeliumista.

Mutta toisaalta en aina ihan ymmärtänyt kaikkea. Kysymysmerkkejäkin kirjaan piirtelin. Olinko niin tyhmä vai mikä olin? Joissain ohimenevissä kohdissa tuntui kuin kirjoittaja olisi nähnyt uudestisyntyneen ihmisen vähän liiankin myönteisessä valossa, vaikka toisaalla myöntääkin, että meissä kristityissä asuu myös vanha ihminen ja paha riippuu meissä kiinni. Mutta välillä näytti melkein siltä kuin hän sanoisi vain kääntymättömien ihmisten tekevän syntiä?? (Ymmärsinkö väärin ja ilmaisiko hän kenties vain itseään epäselvästi näissä kohdissa?)

Hän käyttääkin sanoja uudestisyntyä ja uudestisyntynyt hyvin paljon ja korostaa kääntymystä, joskus jopa kokemusta ja elämän muuttumista.

Armo on kuitenkin kirjassa kirkkaana, ja erityisesti opetus tahdon sidonnaisuudesta puhutteli. Sain sen äärellä monia ahaa-elämyksiä ihmisen syntisyydestä ja Jumalan armosta.

Loppuun ote kirjasta:

"... oppi tahdon sidonnaisuudesta ei ole lainkaan "vahingollinen" yleisen moraalin kannalta, vaan se on täysin välttämätön omientuntojen tähden, etteivät ihmiset joutuisi epätoivoon sydämensä pahuuden tähden, vaan saisivat kuulla, että Jumala pelastaa heidät armosta Jeesuksen tähden.
  Jos noudattaisimme "uskonnollis-eettisten" väärien profeettojen neuvoa emmekä kertoisi ihmisille totuutta tahdon sidonnaisuudesta vaan antaisimme heidän uskoa, että meillä kaikilla on vapaa tahto muuttaa itseämme mielemme mukaan ja olla kristittyjä, mikä vain itse tahdomme, seuraukset olisivat surkeat. Ainoa saavutuksemme olisi, että upottaisimme koko Jumalan seurakunnan judaismiin ja lain orjuuteen. Ihmiset luottaisivat vain sokeasti omiin voimiinsa. Saisimme myös aikaan suurta omantunnonhätää ja hengellistä pimeyttä niiden parissa, jotka ovat heränneet ja loppuun uupuneet ponnistellessaan lain alaisina."

Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy 1986
176 sivua
Alkuteos Drömmen om den frie vilje, Luther Forlag, Oslo 1939