Luin kirjaa hitaasti, luku ja käsky kerrallaan, ja se olikin hyvä: näin jäi aikaa miettiä ja sisäistää lukemaansa. Siksi myös blogissa on ollut nyt pitkä hiljaisuus, koska en ole saanut muita kirjoja luettua tämän ohella.
Kirjassa Janatuinen siis käy jokaisen käskyn läpi yksi kerrallaan ja tekee sen perusteellisesti. Esimerkiksi käskyyn "Älä tapa" sisältyy myös esimerkiksi pahan puhuminen, viha, kosto, rasismi, sodat, abortti, itsemurha ja eutanasia. Näitä kaikkia käsitellään syvällisesti ja eri näkökulmia esiin nostaen. Itsemurhan kohdallakaan ei pelkästään tuomita, kuten ei toki muutenkaan kirjassa haluta tuomita.
Muutenkaan kirja ei ole pelkkää lain saarnaa, vaan jokaisen luvun lopussa on kyseiseen käskyyn liittyvä evankeliumi: kuinka juuri senkin käskyn rikkomisen takia Jeesus kärsi ristinkuoleman. Lukijaa ei siis jätetä potemaan ikuista syyllisyyttä tekemisistään, joskin kirja kyllä tuo mieleen sekä menneet että nykyiset synnit omasta elämästä. Mutta armon näkökulmaa ei unohdeta. Laki ja evankeliumi ovat tasapainossa tässä kirjassa. Synti sanotaan synniksi eikä Raamatun totuudesta tingitä, joten liberaali lukija ei tästä kirjasta innostu, mutta myös armo saa olla silloin armoa, kun synti sanotaan synniksi.
Senkin lukija tulee huomaamaan, että on syyllistynyt sellaistenkin käskyjen rikkomiseen, joista voisi kuvitella, että tätä minä en ole rikkonut. Esimerkiksi käskyyn "Älä varasta" sisältyy myös se, että meidän valkoisten länsimaalaisten hyvinvointi perustuu ainakin osittain köyhien kehitysmaiden luonnonvarojen riistämiseen. Varastamme myös, jos Jumala on antanut meille varoja (jotka ovat vain lainaa häneltä), emmekä anna niistä eteenpäin köyhille ja Jumalan valtakunnan työhön.
Kirjan lopussa on vielä luku otsikolla Laki ja evankeliumi, jossa näitä molempia selitetään tarkemmin. Janatuinen toteaa myös, että hänen nuoruudessaan heillä viidesläisillä uskoontulleilla oli enemmän vaarana joutua lain alle eli legalismiin, kun taas nykyään vallalla on enemmän antinomismi eli lain hylkääminen. Janatuinen arvelee, että harva nykynuori on lakihenkinen, ja että olisi tarvetta julistaa enemmän lakiakin, että evankeliumin tarve selviäisi kristinuskosta vieraantuneille nykyihmisille.
Aivan viimeisenä kirjassa on vielä jokaiseen lukuun liittyviä kysymyksiä raamattu- ja keskustelupiirejä varten.
Totesin tämän kirjan perusteella, että Janatuinen näyttää olevan erittäin hyvä opettaja, joten täytyypä lukea hänen muitakin kirjojaan. Tässä kirjassa laki ja evankeliumi olivat molemmat selvästi esillä, Omaa syntisyyttään joutui lukiessaan katselemaan kuin peilistä, mutta myös lääke siihen löytyi: Jeesuksen veri.
Suosittelen siis lämpimästi tätä kirjaa, sekä paastonaikana että koska tahansa.
Perussanoma Oy, toinen painos 2007, 249 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti