Kun Janne sitten alkaa kirjassa kertoa menneisyydestään, jota hän kävi myös ammattiauttajien kanssa läpi, lukija ei enää ihmettele, miksi hän sairastui. Niin rankka lapsuus ja nuoruus hänellä oli ollut. Hänen isänsä joi ja lopulta äitikin alkoi juoda, kun ei enää kestänyt selvin päin katsella sitä menoa. Lisäksi äiti käytti vielä lääkkeitä yhdessä alkoholin kanssa. Vanhemmat erosivat toisistaan useamman kerran ja paljon muutakin raskasta Janne joutui kokemaan, kuten läheisten kuolemia. Hänen piti yrittää olla vahva, kun muilla oli elämä sekaisin.
Kirjassa Janne kertoo näistä menneisyyden kokemuksistaan ja sairausajastaan. Hän oppi sairautensa kautta paljon itsestään, elämästä ja Jumalasta. Muun muassa sen, että uskovaistakin koskevat samat lainalaisuudet kuin muitakin ihmisiä ja niin mekin voimme vaikka sairastua psyykkisesti siinä missä kuka tahansa. Janne oppi myös, että Jumala on vahva silloinkin, kun me olemme heikkoja. Hän oppi puhumaan avoimesti asioistaan, kun ennen kaikki energia oli mennyt salailuun ja vahvan julkisivun pitämiseen.
Janne löysi myös armollisen Jumalan. Hänelle armo oli vaikea läksy, koska hän oli lapsesta asti joutunut suorituksilla ansaitsemaan hyväksyntää. Armosta hän kirjoittaakin paljon varsinkin kirjan loppupuolella.
Kirjoittaja sai lopulta avun masennuslääkkeistä ja piristyi. Tämä kirja on kuitenkin kirjoitettu niin pian näiden tapahtumien jälkeen, että ei voi tietää, uusiutuiko tai kroonistuiko Jannen masennus myöhemmin, kuten helposti voi käydä, jos on ollut oikein rankka menneisyys. Oli miten oli, toivottavasti hän on saanut edelleen pysyä löytämänsä armollisen Jumalan hoidossa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Kirja tarjoaa vertaistukea niin masentuneille kuin alkoholistiperheiden lapsillekin. Myös jos joku ei läheisten kuollessa ole pystynyt suremaan, sellaiseenkin tilanteeseen Jannen kokemuksista saa vertaistukea.
Tekstin lomassa on lisäksi Jannen kirjoittamia runoja aiheeseen liittyen.
SLEY-Kirjat Oy 1996, 127 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti