Asta Scheib: Katharina - Karannut nunna

Taas yksi romaani - mutta ensi kerralla varmaankin vaihteeksi jotain muuta. Tämä romaani kertoo Katharina von Borasta, Lutherin vaimosta, ja heidän yhteisestä elämästään. Kirjan kerrotaan olevan Katharina von Boran ja Martti Lutherin rakkaustarina, mutta romantiikannälkäinen joutuu pettymään: enemmänkin kirjassa kuvataan karua, riitojen ja yksinäisyydentunteen sävyttämää arkirakkautta.

Tarina alkaa siitä, kun eräs mies auttaa Katharinaa ja useita muita nuoria nunnia pakenemaan luostarista. Katharinan isä ja äitipuoli toimittivat hänet luostariin jo pienenä lapsena; hänen oma äitinsä oli kuollut. Luostarissa Katharina vietti melkein 20 vuotta ja tuli siellä tuntemaan sen saman ankaran, vaativan ja ahdistavan Jumalan, jonka Lutherkin luostarissa tunsi. Ainakin romaanin mukaan Katharina olikin melko kapinallinen.

Martin ja Katharinan päätyminen yhteen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Martti oli naimisissa työnsä kanssa ja Katharinalla oli muuta mietittävää. Mutta pari heistä lopulta tuli.

Elämä tuon ajan Euroopassa oli kovaa ja karua. Oli verisiä kapinoita ja sotia, ruttoa ja koleraa, syntymää ja kuolemaa - ja uskonpuhdistajalla tietysti loputtomia oppikiistoja. Protestantteja vainottiin. Mustassa luostarissa, jossa Lutherit asuivat, tuntui asuvan hirveästi porukkaa. Aina sinne ilmestyi jostain pakolaisia tai Lutherin työtovereita; ottivatpa Lutherit useita ottolapsiakin omiensa lisäksi. Katharina oli lapsesta asti luonnostaan herkästi vihastuva, ja Mustassa luostarissa suuttumisen aihetta totisesti riitti, kun kansaa tuli ja meni. Eräässä kirjeessään Katharina kuvasi, että siellä oli yhtä aikaa majatalo, sairaala ja hullujenhuone (tai jotain vastaavaa).

Ei ollut helppoa olla uskonpuhdistajan vaimo. Ainakin tämä romaani kuvaa Katharinan kokeneen, että Luther oli tiukemmin naimisissa kirkon kuin hänen kanssaan. Katharina oli mustasukkainen Lutherin ystäville ja vihamiehille, koska näille hänellä oli enemmän aikaa ja energiaa kuin vaimolleen.

Enimmäkseen kirja kuvaa elämää Katharinan ja perheen näkökulmasta, mutta siellä täällä kerrotaan myös, mitä Lutherin työrintamalla milloinkin oli meneillään.

Kun en ole koskaan lukenut mitään faktatietoa Katharina von Borasta, minua vaivasivat lukiessani koko ajan kysymykset siitä, mikä tässä tarinassa oli todenperäistä ja mikä kirjailijan mielikuvitusta; romaanista kun on kysymys. Tulin hirveän uteliaaksi tietämään tosiasioita Katharinasta ja Lutherin perheestä. Jos niistä on jotain kirjoitettu? Siinä mielessä luen mieluummin elämäkertoja. Minusta tuntuu vähän hassulta, että oikeasti olemassa olleista henkilöistä kirjoitetaan romaaneja, koska niissä kaikki ei pidä tarkalleen paikkaansa. Ja minä kun olen niin utelias tietämään, miten asiat ovat oikeasti olleet!!

Kirjassa on esimerkiksi useita Katharinan ja Martin kirjeitä toisilleen ja ystäville - ovatko ne aivan oikeasti kirjoitettuja kirjeitä vai kirjailijan keksimiä?

Tämän romaanin huomaa naisen kirjoittamaksi ja varmasti se myös enemmän kiinnostaa naisia ja on naisille suunnattu. Moni lukija voi hiukan hämmentyä kirjailijan avoimesta seksuaalisuuden kuvauksesta useassa kohdassa. Esimerkiksi siitä, että luostarissa nuoret nunnat hakivat fyysistä läheisyyttä toisistaan. Miten se asia lienee oikeasti ollut juuri Katharinan kohdalla, mene ja tiedä. Mutta selibaattiin pakottaminenhan aiheuttaa nykyäänkin katolisen kirkon piirissä kaikenlaisia ongelmia.

Seuraavasta otteestakin voi päätellä, ettei varmasti ollut helppoa olla uskonpuhdistajan vaimo:

"Kaikki kuitenkin työskentelevät mielellään puutarhassa ja pellolla, jopa pöytävieraatkin tulevat apuun - talossa näet ei ole hyvä olla. Luther on viikko- ja kuukausikaupalla ollut sotkeutuneena ehtoollisriitaan. Lutherin kiukku sveitsiläisiä ja yläsaksalaisia kohtaan on mukana pöydässä ja tulee mukana vuoteeseen. ----
  Vain Katharina tietää, miten työn rasittama Luther on. Hänen työhuoneessaan on jatkuvasti ihmisiä: kirjapainon lähettejä, työtovereita, Bugenhagen, Jonas, Cruciger tai Rörer, oikolukija. Martinus sanelee, kirjoittaa itse, väittelee, kuuntelee avunpyyntöjä, sovittelee riitoja - Katharinan mielestä meno Mustassa luostarissa on usein kuin hullujenhuoneessa. Edes pöydässä ei saa olla kunnolla rauhassa. Varsinkin Martinus lusikoi ruoan nopeasti ja poissa olevana suuhunsa. Sitten taas väitellään vielä väittelemästä päästyäkin..."

Kirjan lopussa on lista, jossa on tärkeitä vuosilukuja Lutherien elämästä. Ja aivan viimeisenä on sanasto, jossa selitetään kirjassa esiintyneet vierasperäiset sanat. Sen listan tietysti huomasin vasta, kun kirja oli jo luettu.

Perussanoma Oy 1996, 214 sivua.
Suomentanut Hannu Väisänen.